Jäljellä 10 työaamuherätystä!!!! Siis joo, juhlaa!
Tälle päivälle olisi vielä kolme merkityksellistä työtehtävää, joita niitäkään ei oikein jaksaisi. Siis kolme sähköpostia. Sijaistoimintona siten kirjoittelen tänne.
Olen jotenkin leijunut pari päivää jossain ilmassa tai jotenkin, että jalat eivät kosketa maata. Joku onnellisuuskohtaus taas - näitähän riittää. Joku sanoisi jo, että sairauteen asti. Ehkäpä joo. Tosin ihan omasta mielestäni olen ansainnut kaiken. Ha!
Ainoa negatiivinen asia tässä on nyt se, että jotenkin käyn niin ylikierroksilla, että uni on jotenkin kaikonnut torpasta, tai siis tarkemmin minun päästäni. Asiaa ei auta se, että ilmeisesti naapurit ovat jääneet juhannukselta lomille ja jaksavat riekkua. No minä ajattelen ja valvon. Olen tässä joutoaikoina tosiaan suunnitellut remonttia, huonekalu-uudistuksia, lomamatkaa kesälle ja talvelle ja kaikkea muutakin. Siis siinä valvoessa. Ja lukenut pari kirjaa. Jos sitten talvella nukuttaisi.
No mutta. Olisi viikonloppu tuloillaan. Ohjelmassa ei ole mitään, koska en jaksaisi mitään. Siis mitään ohjelmoitua ja suunniteltua. Jos päätän jaksaa, niin lauantaina olisi yksi keikka. Jos en, niin olen kotona. Sunnuntaina mies palaa mökiltä ja velkatorpassa linnoittaudutaan sohvalle katsomaan sitä yhtä palloa, jota on potkittu tässä viime aikoina suhteellisen paljon. Mikäs siinä. Toivottavasti sunnuntain ottelu jaksaa pitää ihmisen hereillä vähän paremmin, kuin mitä eilen - sammahdin siis aivan totaalisesti joku 15 minuuttia ottelun alkamisen jälkeen sohvalle. Heräsin sitten erän lopussa. Justiinsa. Jouti nukkumaan.
Nyt ei kyllä jaksa, juttua olisi kyllä vaikka mistä. Kirjoitan sitten, kun olen enemmän tolkuissani. Nyt teen ne duunit ja häivyn kotio.
Ai joo. Eilen oli sitten oikeasti kiva päivä. Päivän kruunasi vielä illalla eräs ystävä, joka yritti ensin soitella kun olin kaupassa, mutta lopulta saimme langat kytkettyä Saunalahden ja DNA:n välille ja puhuimme sitten tunnin puhelimessa (tai siis siihen saakka, kunnes nälkäinen koira melkein järsi kaverini säärtä, niin piti lopettaa). Puhelun seurauksena olen menossa jossain vaiheessa kulttuurimatkalle lähikaupunkiin - siis lomallani käytännössä. Nyt olisi jos sitten kaksi matkaa kesä-Suomessa, kulttuurimatka naapuriin ja Ruovedelle, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeeseen, joka on auki nyt viimeistä kesää (siis onhan paikka auki jossain vaiheessa jatkossakin, mutta vasta sitten joskus, kun remontti on ohi ja kaikkea - eli melkein viimeistä kesää). Sinne siis. Paikataan tuokin aukko sivistyksessä, koska konsaan en ole siellä käynyt. Toinen, missä olisi hienoa käydä on Villa Mairea, mutta sinne pitäisi kerätä joku ryhmä, että sisällä pääsisi käymään. No katsotaan nyt, ehkä joskus. Linkitän joskus noihin, kunhan ennätän - nyt ne duunit loppuun.
Mukavaa viikonloppua kansa!
perjantai 27. kesäkuuta 2008
torstai 26. kesäkuuta 2008
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Vettä saavista ja risuja kasasta
Nyt tulee vettä, niin että tuskin mahtuu sekaan. Ehkä sen verran olisi kohta mahduttava, että pääsen kotiin.
Selkeästi on taas joku vaihde päällä. Viime yönä ei voinut oikein nukkua, kun piti välillä ajatella. Tai siis heräsin ihan järkyttävään painajaiseen, puukkoa läpi käden ja kaikkea. Ja taas joku paha vainosi nurkissa. No, mutta kuitenkin. Olin sitten valveilla jotain tunnin keskellä yötä. Enkä tiedä, että tuliko näihin ajatuksiin nyt tolkkua, mutta jotain ehkä kuitenkin. Tai ajatuksia, miten pitäisi toimia.
Tämän viikon kiireellisimmät duunit on tehty ja nyt on vasta tiistai. Loppuviikon voi suunnitella tulevia tai kaivella jotain tekemättömiä duuneja jostain. Ehkä kuitenkin päädyn tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Suunnittelen kovasti jo lähteväni kotiin. On nälkä ja siksi toisekseen, nyt on sellainen olo, että siivoan viimein sen kirjahyllyn. Kunhan palkkarahat kolahtavat tilille, niin tilaan verkosta erästäkin jo kulttuuribrändiksi luokiteltua huonekalukirjahyllywhatevermallia (käytettynä tietenkin, ei näillä tuloilla ole vara ostaa uuden karheaa). Tilanne vaatii siis ennakkovalmistautumista. No. Hyvin harkittu on sama, kuin olisi jo tehnyt asian. Eihän tätäkään huonekaluprojektia ole mietitty kuin yli vuosi... Jotkut asiat vain etenevät tuskaisen hitaasti. Useimmiten on syynä raha - tai pikemminkin sen puute. Ja sitten vielä se, että ei osaa päättää.
Rahaan kun päästiin, niin siitä onkin hyvä puhua. Miten se vain onkaan niin, että jos rahaa on niukasti, niin jossain vaiheessa olotila alkaa vituttaa enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän. Ja siinä niukkuudessa kurjistuu entisestään. Tai että jos tuntuu siltä, että vaikka kuinka juoksisi ja juoksisi (kuten painajaisunissa) ja yrittäisi viritellä systeemejä, niin homma tuntuu turhalta. Hillo ei purkissa lisäänny eikä risut kasassa. Nyt kun tässä suhteellisen läheltä katselee yhtä ponnistusyritystä, niin alkaa vituttaa silkasta myötätunnosta. Tätäkin mietin viime yönä. Missä määriin on suotavaa auttaa ihmisiä, jos kyse on rahasta? Tai siis että miten pitkälle pitää katsoa kipuilua ja vääntöä, ennen kuin voi sanoa, että voin auttaa jos haluat. Vai pitääkö pitää turpansa kiinni? No, ok - sairastan todellista isosiskosyndroomaa, mutta jotain haluaisin tehdä, jos vain voin. Vai ollako tekemättä? Hitto. Hankalaa.
No joo, tämä on tällaista tänään ja ehkä vielä huomennakin. Enkä tiedä, että tuleeko sen valmiimmaksi millään pohdinnalla.
Jos tekisi vielä yhden homman työkaverin puolesta tai häntä auttaakseni (tällä viikolla olen näköjään humaanein kaikista tyypeistä) ja lähtisi kotio. Voisi katsoa höttöä boxilta ja painua salille, kun kerran sataa vettä vaakaan.
Olkaatten reippaita!
Selkeästi on taas joku vaihde päällä. Viime yönä ei voinut oikein nukkua, kun piti välillä ajatella. Tai siis heräsin ihan järkyttävään painajaiseen, puukkoa läpi käden ja kaikkea. Ja taas joku paha vainosi nurkissa. No, mutta kuitenkin. Olin sitten valveilla jotain tunnin keskellä yötä. Enkä tiedä, että tuliko näihin ajatuksiin nyt tolkkua, mutta jotain ehkä kuitenkin. Tai ajatuksia, miten pitäisi toimia.
Tämän viikon kiireellisimmät duunit on tehty ja nyt on vasta tiistai. Loppuviikon voi suunnitella tulevia tai kaivella jotain tekemättömiä duuneja jostain. Ehkä kuitenkin päädyn tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Suunnittelen kovasti jo lähteväni kotiin. On nälkä ja siksi toisekseen, nyt on sellainen olo, että siivoan viimein sen kirjahyllyn. Kunhan palkkarahat kolahtavat tilille, niin tilaan verkosta erästäkin jo kulttuuribrändiksi luokiteltua huonekalukirjahyllywhatevermallia (käytettynä tietenkin, ei näillä tuloilla ole vara ostaa uuden karheaa). Tilanne vaatii siis ennakkovalmistautumista. No. Hyvin harkittu on sama, kuin olisi jo tehnyt asian. Eihän tätäkään huonekaluprojektia ole mietitty kuin yli vuosi... Jotkut asiat vain etenevät tuskaisen hitaasti. Useimmiten on syynä raha - tai pikemminkin sen puute. Ja sitten vielä se, että ei osaa päättää.
Rahaan kun päästiin, niin siitä onkin hyvä puhua. Miten se vain onkaan niin, että jos rahaa on niukasti, niin jossain vaiheessa olotila alkaa vituttaa enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän. Ja siinä niukkuudessa kurjistuu entisestään. Tai että jos tuntuu siltä, että vaikka kuinka juoksisi ja juoksisi (kuten painajaisunissa) ja yrittäisi viritellä systeemejä, niin homma tuntuu turhalta. Hillo ei purkissa lisäänny eikä risut kasassa. Nyt kun tässä suhteellisen läheltä katselee yhtä ponnistusyritystä, niin alkaa vituttaa silkasta myötätunnosta. Tätäkin mietin viime yönä. Missä määriin on suotavaa auttaa ihmisiä, jos kyse on rahasta? Tai siis että miten pitkälle pitää katsoa kipuilua ja vääntöä, ennen kuin voi sanoa, että voin auttaa jos haluat. Vai pitääkö pitää turpansa kiinni? No, ok - sairastan todellista isosiskosyndroomaa, mutta jotain haluaisin tehdä, jos vain voin. Vai ollako tekemättä? Hitto. Hankalaa.
No joo, tämä on tällaista tänään ja ehkä vielä huomennakin. Enkä tiedä, että tuleeko sen valmiimmaksi millään pohdinnalla.
Jos tekisi vielä yhden homman työkaverin puolesta tai häntä auttaakseni (tällä viikolla olen näköjään humaanein kaikista tyypeistä) ja lähtisi kotio. Voisi katsoa höttöä boxilta ja painua salille, kun kerran sataa vettä vaakaan.
Olkaatten reippaita!
maanantai 23. kesäkuuta 2008
14 days... and counting
Jee! Enää 14 työaamua - sitten loma! Niin odotan tätä merkkitapahtumaa, että ei ole tosikaan. Siis lomaa. Olisin jo nyt ihan kypsä siihen lomalle. Tosin onneksi täältä on jo porukka karannut aika isosti sinne lomille, joten täällä jäljellä olevillakin on vähän jo lomafiilis.
Töissä on ollut kaikenlaista sählää, työhuonemuutto on jo kertaalleen epäonnistunut - on pitänyt myrkyttää tulevaa lukaalia ja kaikkea tässä välillä, ja nyt sitten odotellaan, että milloinka vääntäydyn kamoineni uuteen työhuoneeseen. Tai että milloin sinne voi mennä, ettei itsekin myrkyttyisi! Jotenkin toivon, etten olisi pitkään siinä tulevassa huoneessa, vaan voisin jäädä tekemään juttuja, jotka oikeasti kiinnostavat. Peukut pystyyn siis kansa.
Juhannus oli ja meni. Oli kivaa ja ei ollut. Olin hermot ja en ollut. Tuloksena oli kuitenkin sitten se, että eilen tuli ihan järjetön ahdistus illalla. Siis aivan kerrostalon kokoinen ahdistus. Onneksi mies oli maisemissa, niin olo vähän helpottui. Vaikka en tosiaan ollut mitään maailman parasta seuraa, mutta ei kai aina tarvitsekaan.
Yöllä alkoi migreeni (jota siis oli ollut jo to ja sitten pe), ja olo oli taas kurja. Luulen kyllä että onnistuin suggeroimaan itseni tuohon migreenitilaan, kun oli niin paska olo - migreeni teki olosta vielä paskemman.. No mutta kai tämä tästä.
Työkaveri lähti reippaana viemään duunihakemusta naapuriorganisaatioon. En ala, jos kaikki hyvät tyypit katoavat täältä. Tosin tämä meidän puljuhan on semmoinen, että täällä kukaan ei parin viikon päästä muista, vaikka kuinka olisi ollut loistotyyppi. Paskaa sekin. Jokainen on korvattavissa. Eli siis kannattaa vain tuijottaa siihen omaan napaan - tai johonkin. Ja pitää huolta niistä omista jutuista.
Pitäisi tehdä muutama merkityksellinen työtehtävä ja lähteä käymään asioilla. Jotenkin toivon, että tänään olisi virtaa niin paljon, että jaksaisin lähteä lenkille tai salille. Eilenhän jumppasin ruohonleikkurin kanssa pari tuntia, että eilinen oli todellista työliikuntaa. Ja jostain kätköistä pitäisi kiskaista voimat siivota viimein varasto. Makuuhuoneessa on edelleen (no totta kai, missäpä muualla) kaksi jätesäkillistä mm. talvivaatteita, jotka odottavat varastoon pääsyä. Ja varastoonhan ei mahdu mitään ellen tee tarvittavia toimenpiteitä. Mies lupasi roudata ystävällisesti kaiken kierrätykseen kelpaavan pois, kunhan minä teen sen siivoustoimenpiteen... Eli kaikki olisi nyt kiinni minusta.
Olen tässä jo jonkin aikaa (eli viikon verran ainakin) mietiskellyt (siis omassa mielessä ja onhan tästä ääneenkin puhuttu) vakavissani velkatorpan vaihtamista toiseen. Siis aikuisten oikeasti. Asia ei ole tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen, mutta ehkä ensi vuonna on. Ja eilen puhuttiin ensimmäistä kertaa vakavasti veloista ja muusta sen sellaisesta. Näyttää siltä, että ehkä kynnet ylettävätkin siihen ulkosaunaan ja muuhun sen sellaiseen. En tiedä, pitää miettiä.
Nyt ehkä häviän sinne kylille. Heipat. Olkaa reippaita!
Töissä on ollut kaikenlaista sählää, työhuonemuutto on jo kertaalleen epäonnistunut - on pitänyt myrkyttää tulevaa lukaalia ja kaikkea tässä välillä, ja nyt sitten odotellaan, että milloinka vääntäydyn kamoineni uuteen työhuoneeseen. Tai että milloin sinne voi mennä, ettei itsekin myrkyttyisi! Jotenkin toivon, etten olisi pitkään siinä tulevassa huoneessa, vaan voisin jäädä tekemään juttuja, jotka oikeasti kiinnostavat. Peukut pystyyn siis kansa.
Juhannus oli ja meni. Oli kivaa ja ei ollut. Olin hermot ja en ollut. Tuloksena oli kuitenkin sitten se, että eilen tuli ihan järjetön ahdistus illalla. Siis aivan kerrostalon kokoinen ahdistus. Onneksi mies oli maisemissa, niin olo vähän helpottui. Vaikka en tosiaan ollut mitään maailman parasta seuraa, mutta ei kai aina tarvitsekaan.
Yöllä alkoi migreeni (jota siis oli ollut jo to ja sitten pe), ja olo oli taas kurja. Luulen kyllä että onnistuin suggeroimaan itseni tuohon migreenitilaan, kun oli niin paska olo - migreeni teki olosta vielä paskemman.. No mutta kai tämä tästä.
Työkaveri lähti reippaana viemään duunihakemusta naapuriorganisaatioon. En ala, jos kaikki hyvät tyypit katoavat täältä. Tosin tämä meidän puljuhan on semmoinen, että täällä kukaan ei parin viikon päästä muista, vaikka kuinka olisi ollut loistotyyppi. Paskaa sekin. Jokainen on korvattavissa. Eli siis kannattaa vain tuijottaa siihen omaan napaan - tai johonkin. Ja pitää huolta niistä omista jutuista.
Pitäisi tehdä muutama merkityksellinen työtehtävä ja lähteä käymään asioilla. Jotenkin toivon, että tänään olisi virtaa niin paljon, että jaksaisin lähteä lenkille tai salille. Eilenhän jumppasin ruohonleikkurin kanssa pari tuntia, että eilinen oli todellista työliikuntaa. Ja jostain kätköistä pitäisi kiskaista voimat siivota viimein varasto. Makuuhuoneessa on edelleen (no totta kai, missäpä muualla) kaksi jätesäkillistä mm. talvivaatteita, jotka odottavat varastoon pääsyä. Ja varastoonhan ei mahdu mitään ellen tee tarvittavia toimenpiteitä. Mies lupasi roudata ystävällisesti kaiken kierrätykseen kelpaavan pois, kunhan minä teen sen siivoustoimenpiteen... Eli kaikki olisi nyt kiinni minusta.
Olen tässä jo jonkin aikaa (eli viikon verran ainakin) mietiskellyt (siis omassa mielessä ja onhan tästä ääneenkin puhuttu) vakavissani velkatorpan vaihtamista toiseen. Siis aikuisten oikeasti. Asia ei ole tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen, mutta ehkä ensi vuonna on. Ja eilen puhuttiin ensimmäistä kertaa vakavasti veloista ja muusta sen sellaisesta. Näyttää siltä, että ehkä kynnet ylettävätkin siihen ulkosaunaan ja muuhun sen sellaiseen. En tiedä, pitää miettiä.
Nyt ehkä häviän sinne kylille. Heipat. Olkaa reippaita!
torstai 19. kesäkuuta 2008
Juhlan alkua
Joo. Kun Mr. Murphy iskee, niin se iskee lujaa. Olen sitten, kiitos erään monikansallisen pankin verkkopalvelun, maksanut tuplasti (tietämättäni) erään ison laskun. Ja tästä tietysti aiheutui kaikenlaista sählää. No ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään...
Koko päivä on mennyt migreenin kourissa. Sananmukaisesti. Evääkään ei oikein voinut liikuttaa, ennen kuin klo oli jotain neljä iltapäivällä. Jee.
Mutta huoli pois. Kohta ois juhla ja juhannus ja mittumaari. Mies on jossain festareilla eli töissä ja minä olen jossain muualla eli vapaalla. Tasan käy. Kuten aina. Vaan en valita, koska asia on tiedossa ja tämä vaan menee näin. Näillä näkymin ensi viikolla ehkä yhtenä päivänä ollaan samaan aikaan ja samassa paikassa. Jee.
Kansa katoaa pikkuhiljaa kaupungista. Puhelin piippaa jatkuvasti erilaisia juhannusviestejä milloin mistäkin. Ja mikä ettei, ei se juhannus kaupungissa oikein ole juhannus. Tai siis semmoinen, minkälaiseksi ihmiset nyt juhannuksen kuvittelevat eli siis saunaa ja juhannuskoivuja ja järveä ja kaljaa ja makkaraa. Toki tässäkin kylässä on mahdollisuus cityasukille toipua arjesta noiden harrastusten parissa, mutta pientä mielikuvitusta se vaatii.
Vaan nyt en jaksa enempiä, on edelleen väsy ja pää tuntuu oudolta (siis jälkimigraenaolo). Loppuun Eino Leinoa:
"Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari"
Mukavaa juhannusta kaikille!
Koko päivä on mennyt migreenin kourissa. Sananmukaisesti. Evääkään ei oikein voinut liikuttaa, ennen kuin klo oli jotain neljä iltapäivällä. Jee.
Mutta huoli pois. Kohta ois juhla ja juhannus ja mittumaari. Mies on jossain festareilla eli töissä ja minä olen jossain muualla eli vapaalla. Tasan käy. Kuten aina. Vaan en valita, koska asia on tiedossa ja tämä vaan menee näin. Näillä näkymin ensi viikolla ehkä yhtenä päivänä ollaan samaan aikaan ja samassa paikassa. Jee.
Kansa katoaa pikkuhiljaa kaupungista. Puhelin piippaa jatkuvasti erilaisia juhannusviestejä milloin mistäkin. Ja mikä ettei, ei se juhannus kaupungissa oikein ole juhannus. Tai siis semmoinen, minkälaiseksi ihmiset nyt juhannuksen kuvittelevat eli siis saunaa ja juhannuskoivuja ja järveä ja kaljaa ja makkaraa. Toki tässäkin kylässä on mahdollisuus cityasukille toipua arjesta noiden harrastusten parissa, mutta pientä mielikuvitusta se vaatii.
Vaan nyt en jaksa enempiä, on edelleen väsy ja pää tuntuu oudolta (siis jälkimigraenaolo). Loppuun Eino Leinoa:
"Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari"
Mukavaa juhannusta kaikille!
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Communication
Ei nyt onnistu mikään. Ei niin mikään. Miksi vitussa pitää olla välillä näin tuskaista ja tahmaa..? Minä vaan kysyn?
Ja siihen syksyyn on tosi pitkä aika. Sitä ennen ehkä ollaan hermot liian monta kertaa. Kommunikoikaa ihmiset!
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Ja haitari haikeesti soi
No soisi just nyt se haitari, jos olisi se haitari. Justiinsa heti ostan yhden sellaisen, jos semmoinen vaan vastaan kävelee. Tai ei tarvitse kävelläkään. Riittää, että pysyy paikoillaan.
Eikä, kun iski järjetön onnellisuuskohtaus. Mies laittoi viestiä, että just lähdettiin seuraavalle EK:lle. Jee. Ilmoitti! Jaksan aina riemastua tästä, että ihan omatoimisesti... Ja istutin viimein kesäkukat ja amppelimansikat. Kun olin ensin säntäillyt pitkin kyliä, a) erilaisten pyttyjen perässä, mihin laittaa ne kukat ja mansikat (en tosin silloin vielä tiennyt, että mansikkaa kasvatetaan tänä kesänä tässä torpassa), b) niiden kukkien perässä (tosin niiden perässä on juostu jo pitkin viikkoa, erityisesti eilen), c) inspiraation perässä (että miten ne rehut istuttaisi, että olisi feng shui ja de javu ja kaikkea) ja d) _mullan_ perässä (voitte vaan arvata, että oliko kotona multaa, _ei_, ja että oliko sitä lähikaupassa, _not_). Kaikki osaset sain kuitenkin paikoilleen, ja partsi kukoistaa. Tosin ne amppelit (kukka -sellaiset, koska mansikat pistettiin erilaiseen kippoon) odottavat ripustamistaan. Yritin kyllä. Mutta korkeanpaikankammo, huojuvat keittiötikkaat ja toinen kerros...ei ollut tämän naisen juttu. Mies hoitakoon, kun tulee. Minä lupaan pitää tikkaita ja miestä. Ha! Niin. Siis tämä onnellisuuskohtaus johti sitten siihen, että istuin tunnin verran partsilla särpien teetä ja jägermeisteriä (siis jääkaapissa oli pullo..???).
Ja migreenirapo. Semmoiseen kahteen-kolmeen viikkoon on ollut kaksi (2) kohtausta. Molemmat iski yöllä, heräsin niihin ja otin lääkkeen, ja tuloksena vain joku pöhnä ei järjetön kohtaus. Jee! Estolääkitys toimii. Eli siis siksikin syytä onneen.
Tänään lenkkeilin noin kaksi tuntia. Eli sahasin yhtä omakotitaloaluetta ristiin ja rastiin. Siellä oli kyllä vaikka mitä herkkuja tarjolla. Siis perinteinen vanha työläiskaupunginosa. 50-luvun vähän notkallaan olevia taloja ja muutama katu pilattu ökyrakentamisella, mutta ehkä sen juuri ja juuri kestäisi. Siellä oli selkeästi vähän erilainen tunnelma, kuin tässä äärellään olevalla omakotialueella, mutta silti. Voisin kuvitella tämän torpan tavarat jossain vähän notkallaan olevassa töllissä. Ja ulkosauna!! Se oli niissä melkein kaikissa jonkun varaston päässä. Justiinsa olisi se juttu! No, ehkä joskus....
Mutta näin. Lienee aika poistua unille. Vielä 4 viikkoa merkityksellisiä työtehtäviä eli äkkiseltään laskettuna 19 työaamua. Kuka nyt tuossa meidän organisaatiossa juhannusaattona missään duunissa on...?!
Öitä.
Eikä, kun iski järjetön onnellisuuskohtaus. Mies laittoi viestiä, että just lähdettiin seuraavalle EK:lle. Jee. Ilmoitti! Jaksan aina riemastua tästä, että ihan omatoimisesti... Ja istutin viimein kesäkukat ja amppelimansikat. Kun olin ensin säntäillyt pitkin kyliä, a) erilaisten pyttyjen perässä, mihin laittaa ne kukat ja mansikat (en tosin silloin vielä tiennyt, että mansikkaa kasvatetaan tänä kesänä tässä torpassa), b) niiden kukkien perässä (tosin niiden perässä on juostu jo pitkin viikkoa, erityisesti eilen), c) inspiraation perässä (että miten ne rehut istuttaisi, että olisi feng shui ja de javu ja kaikkea) ja d) _mullan_ perässä (voitte vaan arvata, että oliko kotona multaa, _ei_, ja että oliko sitä lähikaupassa, _not_). Kaikki osaset sain kuitenkin paikoilleen, ja partsi kukoistaa. Tosin ne amppelit (kukka -sellaiset, koska mansikat pistettiin erilaiseen kippoon) odottavat ripustamistaan. Yritin kyllä. Mutta korkeanpaikankammo, huojuvat keittiötikkaat ja toinen kerros...ei ollut tämän naisen juttu. Mies hoitakoon, kun tulee. Minä lupaan pitää tikkaita ja miestä. Ha! Niin. Siis tämä onnellisuuskohtaus johti sitten siihen, että istuin tunnin verran partsilla särpien teetä ja jägermeisteriä (siis jääkaapissa oli pullo..???).
Ja migreenirapo. Semmoiseen kahteen-kolmeen viikkoon on ollut kaksi (2) kohtausta. Molemmat iski yöllä, heräsin niihin ja otin lääkkeen, ja tuloksena vain joku pöhnä ei järjetön kohtaus. Jee! Estolääkitys toimii. Eli siis siksikin syytä onneen.
Tänään lenkkeilin noin kaksi tuntia. Eli sahasin yhtä omakotitaloaluetta ristiin ja rastiin. Siellä oli kyllä vaikka mitä herkkuja tarjolla. Siis perinteinen vanha työläiskaupunginosa. 50-luvun vähän notkallaan olevia taloja ja muutama katu pilattu ökyrakentamisella, mutta ehkä sen juuri ja juuri kestäisi. Siellä oli selkeästi vähän erilainen tunnelma, kuin tässä äärellään olevalla omakotialueella, mutta silti. Voisin kuvitella tämän torpan tavarat jossain vähän notkallaan olevassa töllissä. Ja ulkosauna!! Se oli niissä melkein kaikissa jonkun varaston päässä. Justiinsa olisi se juttu! No, ehkä joskus....
Mutta näin. Lienee aika poistua unille. Vielä 4 viikkoa merkityksellisiä työtehtäviä eli äkkiseltään laskettuna 19 työaamua. Kuka nyt tuossa meidän organisaatiossa juhannusaattona missään duunissa on...?!
Öitä.
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Kiirettä toisessa polvessa
Onneksi on perjantai. En olisi jaksanut yhtään enempää...
Aamulla meni puoli tuntia torkulla vaikka aikataulu oli tosi kireä. Jee. Arvata saattaa, että tuli sitten vähän kiire. Mutta ei vaan jaksanut, olen varma, että melkein nukahdin aamulla vessanpytylle. Piti laittaa aamusta viesti ukollekin, että laita nyt hyvä mies jotain viestiä päivän aikana ja tarkista että oon hereillä, edes pöydällä tärisevä puhelin herättäisi. Laittoi, en nukahtanut. Mutta nyt on kaiken maailman hommat hoidettu ja pöytä ehkä puhdas tai ainakin melkein. Ai, mutta eihän sen tarvitse olla, koska työhuone muuttuu jälleen kerran ensi viikolla. HA!
Yritin äsken nukkua, mutta arvata saattaa, ettei oikein uni tullut, mutta sentään joku horros.
Olen tässä miettinyt, että kivahan se. Eräs kaveri yritti pinnistellä yhtä työtä loppuun, siis viime viikkoina. Koko kaveripiiri on ollut suoranaisessa hälytystilassa asian suhteen. Itsekin olen kantanut korteni kokoon ihan menestyksekkäästi, jos tätä termiä nyt voi käyttää. Ja kuten jo arvelin aiemmin, että kun dead line työllä oli tänään (16.15 mennessä), niin ansiokkaan palautuksen jälkeen ei ole kuulunut mitään - kiitos ois ollut kuitenkin kiva. No, kissa kiitoksella elää, kameli ei. Vai miten se nyt meni. Vaan saanpa nyt olla sitten rauhassa. Seuraavan kerran, kun joku on hell desk ynnä muu tuen tarpeessa, niin voi olla, että en ole käytettävissä.
Mutta niinkuin näin. Jos hakisi pyörän töistä, kun sattuneista syistä sain kyydin perhemarkettiin työpäivän päätteeksi. Ja sepä olikin retki, josta joskus ehkä toiste juttua. Olin hermot aika vahvasti, kun en jaksa turhaa höyryämistä.
Se toisen sukupuolen (kirjoitin ensin "-polven"...hahah) edustaja on taas jossain. Kuka näistä festareista ja kissanristiäisistä jaksaa enää pitää lukua. Kunhan muistaa tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomenna ilmoittaa, että on perillä, missä se sitten olikaan. Joku kerran kysyi, että eikö minua kiinnosta, että milloin ja missä ja sitä rataa. Tottakai kiinnostaa, mutta en minä muista, että milloin ja missä ja sitä rataa. Sen muistan, että töissä on. Koko ajan.
Nyt menen. Heipat!
Aamulla meni puoli tuntia torkulla vaikka aikataulu oli tosi kireä. Jee. Arvata saattaa, että tuli sitten vähän kiire. Mutta ei vaan jaksanut, olen varma, että melkein nukahdin aamulla vessanpytylle. Piti laittaa aamusta viesti ukollekin, että laita nyt hyvä mies jotain viestiä päivän aikana ja tarkista että oon hereillä, edes pöydällä tärisevä puhelin herättäisi. Laittoi, en nukahtanut. Mutta nyt on kaiken maailman hommat hoidettu ja pöytä ehkä puhdas tai ainakin melkein. Ai, mutta eihän sen tarvitse olla, koska työhuone muuttuu jälleen kerran ensi viikolla. HA!
Yritin äsken nukkua, mutta arvata saattaa, ettei oikein uni tullut, mutta sentään joku horros.
Olen tässä miettinyt, että kivahan se. Eräs kaveri yritti pinnistellä yhtä työtä loppuun, siis viime viikkoina. Koko kaveripiiri on ollut suoranaisessa hälytystilassa asian suhteen. Itsekin olen kantanut korteni kokoon ihan menestyksekkäästi, jos tätä termiä nyt voi käyttää. Ja kuten jo arvelin aiemmin, että kun dead line työllä oli tänään (16.15 mennessä), niin ansiokkaan palautuksen jälkeen ei ole kuulunut mitään - kiitos ois ollut kuitenkin kiva. No, kissa kiitoksella elää, kameli ei. Vai miten se nyt meni. Vaan saanpa nyt olla sitten rauhassa. Seuraavan kerran, kun joku on hell desk ynnä muu tuen tarpeessa, niin voi olla, että en ole käytettävissä.
Mutta niinkuin näin. Jos hakisi pyörän töistä, kun sattuneista syistä sain kyydin perhemarkettiin työpäivän päätteeksi. Ja sepä olikin retki, josta joskus ehkä toiste juttua. Olin hermot aika vahvasti, kun en jaksa turhaa höyryämistä.
Se toisen sukupuolen (kirjoitin ensin "-polven"...hahah) edustaja on taas jossain. Kuka näistä festareista ja kissanristiäisistä jaksaa enää pitää lukua. Kunhan muistaa tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomenna ilmoittaa, että on perillä, missä se sitten olikaan. Joku kerran kysyi, että eikö minua kiinnosta, että milloin ja missä ja sitä rataa. Tottakai kiinnostaa, mutta en minä muista, että milloin ja missä ja sitä rataa. Sen muistan, että töissä on. Koko ajan.
Nyt menen. Heipat!
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
I only wanna ja sitä rataa
Nyt ei ennätä muuta, kun on karmea kiire ja nälkä ja juttua. Ja pitää joutua.
Tässä kaikille, jotka kärsivät ajanpuutteesta ja välimatkoista ja semmoisista. Eli siis itselleni...hahahahhaha.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Joku kolme jotakin, en minä muista
Kauhea kiire ja huiske. Viikonloppu meni siivillä. Perjantaina oli ne työpaikan kisat, joissa olikin sitten ihan ok -tunnelma (asiaan vaikutti suuresti se että äykliöt eivät olleet paikalla). Olin kotona kahdelta yöllä. Sitä edelsi kännipyöräily tämän kylän ja kahden lähiön halki. Ja jostain maailman oudoimmasta syystä lauantaina koski päähän tovin ja väsytti aivan armottomasti. En ymmärrä että miksi. Join yhden. Tai korkeintaan kaksi. Syytän egyptiläistä voimajuomaa.
Lauantaina piti sitten illalla vielä pelata monin tavoin reipasta. Reippaus päättyi siihen, että huomasin olevani jonkun paikallisen suuruuden keikalla. Siis joku teinibändi. Mutta hyvä oli. Soittivat cover-biisejä. Reipas meno. Yöllä kotiutui ukkokin, ja _koko_ sunnuntai oli laatuaikaa. Ha! Tai siis että oli aikaa ja se jos mikä tämän kiireen keskellä on laatua se. Ja tilanne jatkui vielä eilenkin. Spesiaalia. Seuraavan kerran miestä näkeekin ehkä ensi viikolla. Huomaa, että festarikesä on jo kiivaimmillaan.
Sitä tänään jouduin miettimään muiden oikeasti merkityksellisten työtehtävien ohella, että onkohan yksi meistä (siis töissä) ihan oikeassa paikassa. Todennäköisesti ei. Hänellä "on oikeasti raskasta kun ei ole mitään tekemistä". Joopa. Entäs me, jotka teemme hänenkin työnsä?! Daa-a.
On vähän semmoinen sekava ja tyhjä olo, kun olen pinnistellyt ja haastatellut päivän. Ottaa voimille. Ja tällä viikollahan tätä tehdään urakalla. Oikeasti merkityksellisiä työtehtäviä.
Jos jaksaisi, niin menisin nukkumaan. Tosin en tiedä, että tuleeko uni, koska menin ja nukahdin sohvalle. Piti katsomani jalkapalloa, mutta ilmeisesti peli ei ollut riittävän mielenkiintoinen kun uni voitti.
Kävin jo päivällä aukomassa päätäni Yllärin laatikkoon, joten lopuksi meemi (tai muumi). En yleensä kiinnostu tämmöisistä, mutta menköön tällä kertaa - kai sitä on joskus ihan terveellistä miettiä menneitä.
kymmenen vuotta sitten, vuonna 1998:
1. omakotitalo järven rannalla keskellä kaupunkia
2. kaksi gradua kesken
3. kolme työtä
viisi vuotta sitten, vuonna 2003:
1. oma tupa, oma lupa - vaikka sitten vuokralla
2. töitä, tuskaa ja teiniperkeleitä
3. valmistunut, sertifioitu ja kaikkea
vuosi sitten, vuonna 2007:
1. velkatorppa, omat nimet kirjassa ja kirjan kannet kiinni
2. töitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitä
3. sekalaista, iloa ja surua
tähän asti tänä vuonna:
1. kivaa mutta mukavaa
2. torpan maksua, jotta voisi vaihtaa isompaan ranchiin
3. eimitäänerikoistakuntämäontätätavallistamikäonsamakuinkohdassa1
eilen:
1. töitä
2. jalkapalloa ja niitä näitä eli luumutusta sohvalla
3. en minä tiedä..kävin lenkillä?
tänään:
1. yllättäen töitä (oon kova tyttö tekemään töitä)
2. työkaverivitutusta
3. tavallista, eikä kun Tauno Palo alkoi telkkarissa!!!!!!!!!!!!!!
huomenna:
1. ei tarvitse edes sanoa, että mitä teen päivällä..alkaa t:llä
2. jotain kommunikointia miehen kanssa
3. menen salille jos jaksan
ensi vuonna:
1. olen toivottavasti vapaalla tekemässä sitä mitä haluan eli en töitä (siis näitä töitä)
2. ois isompi velkatorppa
3. ois enemmän aikaa kaikkeen kuin mitä nyt on
Lauantaina piti sitten illalla vielä pelata monin tavoin reipasta. Reippaus päättyi siihen, että huomasin olevani jonkun paikallisen suuruuden keikalla. Siis joku teinibändi. Mutta hyvä oli. Soittivat cover-biisejä. Reipas meno. Yöllä kotiutui ukkokin, ja _koko_ sunnuntai oli laatuaikaa. Ha! Tai siis että oli aikaa ja se jos mikä tämän kiireen keskellä on laatua se. Ja tilanne jatkui vielä eilenkin. Spesiaalia. Seuraavan kerran miestä näkeekin ehkä ensi viikolla. Huomaa, että festarikesä on jo kiivaimmillaan.
Sitä tänään jouduin miettimään muiden oikeasti merkityksellisten työtehtävien ohella, että onkohan yksi meistä (siis töissä) ihan oikeassa paikassa. Todennäköisesti ei. Hänellä "on oikeasti raskasta kun ei ole mitään tekemistä". Joopa. Entäs me, jotka teemme hänenkin työnsä?! Daa-a.
On vähän semmoinen sekava ja tyhjä olo, kun olen pinnistellyt ja haastatellut päivän. Ottaa voimille. Ja tällä viikollahan tätä tehdään urakalla. Oikeasti merkityksellisiä työtehtäviä.
Jos jaksaisi, niin menisin nukkumaan. Tosin en tiedä, että tuleeko uni, koska menin ja nukahdin sohvalle. Piti katsomani jalkapalloa, mutta ilmeisesti peli ei ollut riittävän mielenkiintoinen kun uni voitti.
Kävin jo päivällä aukomassa päätäni Yllärin laatikkoon, joten lopuksi meemi (tai muumi). En yleensä kiinnostu tämmöisistä, mutta menköön tällä kertaa - kai sitä on joskus ihan terveellistä miettiä menneitä.
kymmenen vuotta sitten, vuonna 1998:
1. omakotitalo järven rannalla keskellä kaupunkia
2. kaksi gradua kesken
3. kolme työtä
viisi vuotta sitten, vuonna 2003:
1. oma tupa, oma lupa - vaikka sitten vuokralla
2. töitä, tuskaa ja teiniperkeleitä
3. valmistunut, sertifioitu ja kaikkea
vuosi sitten, vuonna 2007:
1. velkatorppa, omat nimet kirjassa ja kirjan kannet kiinni
2. töitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitätöitä
3. sekalaista, iloa ja surua
tähän asti tänä vuonna:
1. kivaa mutta mukavaa
2. torpan maksua, jotta voisi vaihtaa isompaan ranchiin
3. eimitäänerikoistakuntämäontätätavallistamikäonsamakuinkohdassa1
eilen:
1. töitä
2. jalkapalloa ja niitä näitä eli luumutusta sohvalla
3. en minä tiedä..kävin lenkillä?
tänään:
1. yllättäen töitä (oon kova tyttö tekemään töitä)
2. työkaverivitutusta
3. tavallista, eikä kun Tauno Palo alkoi telkkarissa!!!!!!!!!!!!!!
huomenna:
1. ei tarvitse edes sanoa, että mitä teen päivällä..alkaa t:llä
2. jotain kommunikointia miehen kanssa
3. menen salille jos jaksan
ensi vuonna:
1. olen toivottavasti vapaalla tekemässä sitä mitä haluan eli en töitä (siis näitä töitä)
2. ois isompi velkatorppa
3. ois enemmän aikaa kaikkeen kuin mitä nyt on
perjantai 6. kesäkuuta 2008
Ärsyttää
Nyt ärsyttää kaikki. Ihan kaikki.
Siis työt, vittuilevat esimiehet, luumuttavat työkaverit ja jopa mies. Sekin vaan istuu kaljalla kavereiden kanssa, eikä oo yhtään supporttia tähän suuntaan, kun minä olen kriisissä. Ja tietenkin on kohta viikonloppu (eli nyt) ja arvatenkin on se on töissä ja vielä jotkut kissanristiäiset vielä lisäksi ja kaikkea. Saa nähdä mikä muumio on vastassa sunnuntaina. Ärsyttää. Eli sunnuntaina riittää vielä vähemmän ymmärrystä ja korvaa miun jutuille. Voi isäkissan vittu ja muut sukupuolielimet.
Kiinnostaa kuin kilo turvetta mennä huomenna töihin. Huomenna olisi vielä jotkut yksikön "kevätjuhlat" - voi vittu sekin vielä. Kiinnostaa! Kylläpä onkin juhlaolo.
Jos menis nukkumaan tämän vitutuksen pois, jos saa edes nukuttua.
Ja missä vitussa se mies on ja miks ei vastaa tekstiviesteihin!!! Mulle pitää toivottaa hyvää yötä olipa missä tahansa baarin pöydän alla. Vittu.
Siis työt, vittuilevat esimiehet, luumuttavat työkaverit ja jopa mies. Sekin vaan istuu kaljalla kavereiden kanssa, eikä oo yhtään supporttia tähän suuntaan, kun minä olen kriisissä. Ja tietenkin on kohta viikonloppu (eli nyt) ja arvatenkin on se on töissä ja vielä jotkut kissanristiäiset vielä lisäksi ja kaikkea. Saa nähdä mikä muumio on vastassa sunnuntaina. Ärsyttää. Eli sunnuntaina riittää vielä vähemmän ymmärrystä ja korvaa miun jutuille. Voi isäkissan vittu ja muut sukupuolielimet.
Kiinnostaa kuin kilo turvetta mennä huomenna töihin. Huomenna olisi vielä jotkut yksikön "kevätjuhlat" - voi vittu sekin vielä. Kiinnostaa! Kylläpä onkin juhlaolo.
Jos menis nukkumaan tämän vitutuksen pois, jos saa edes nukuttua.
Ja missä vitussa se mies on ja miks ei vastaa tekstiviesteihin!!! Mulle pitää toivottaa hyvää yötä olipa missä tahansa baarin pöydän alla. Vittu.
torstai 5. kesäkuuta 2008
Paskaa
Joopa. Se on sitten sillä tavalla, että hätäaputöinä tehdään tällä apinalaumalla johonkin syksyyn saakka, jos oikein ollaan "kilttejä", niin ehkä jouluun saakka. Voi isäkissan vittu. Pari tyyppiä oli sitten siinä palaverissa, että "en minä tiedä, että mitä minä tekisin ja mistä rahat". Yritä tässä sitten olla innovatiivinen ja motivoinut, kun muutkaan eivät juuri ole...jee.
Että eipä tässä muuta, nyt ei vaan jaksa.
Tältä justiinsa ei tunnu:
nataliedee.com
Että eipä tässä muuta, nyt ei vaan jaksa.
Tältä justiinsa ei tunnu:
nataliedee.com
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Sekalaista huttua
Yksikössä on siis annettu tulosvaroitus, siis ei koko puljussa, vaan meillä. Huomenna on sitten aiheeseen liittyvien toimenpiteiden vuoro. Eli katsellaan nyt, että jatkuuko kesäloma elokuussakin...vittu tämä on kivaa, kun niska limassa painetaan töitä ja rahat käärii kukkaroon joku muu kuin itse. No, yritän vältellä hanskojen heittämistä tiskiin tai jotain.
Tänään kun ponkaisin töihin, niin eräs kollega kysyi (kurvasin siis poikkeuksellisesti kahvion kautta), että mitä minä olen tehnyt, kun minua ei ole näkynyt. No töitä? Eli joillain se työn tekeminen on outoa. Tervetuloa siis meille duuniin. Ai mutta täältähän kohta potkitaan porukkaa pois...
No joo. Jatkan myöhemmin, kun pitääkin tehdä yksi juttu valmiiksi ennen sitä hammashässäkkää...
****
Back.
Joo, olipa kokemus. Tökittiin ja pisteltiin ja rapsuteltiin. Vähän semmoinen remonttimeininki.
Eilen ei taas siis uni oikein tullut, tai jotenkin säpsähtelin hereille vähän kaikkeen. 01.30 heräsi alakerran naapuri ja meni suihkuun ja keitti kahvia ja tiskasi ja etsi vaatteita ja paukutteli kaappien ovia. (kyllä, meillä kuuluu kaikki). Noin klo 04.00 tipahti lehti postiluukusta. Klo 06. ja risat heräsi yläkerran naapuri ja piti jonkun oudon aamurapinan (siis mitä siellä pidetään joka aamu). Ja minä heräämään kaikkiin ja vähän muuhunkin. Seitsemän aikaan ihmistä _väsytti_, mutta ei auttanut, pakko oli nousta.
Eilen ajattelin, että kun oli aurinkoista ja lämmintä ja kaikkea, että aloitan kesän. Perinteisesti olen kesäisin lukenut läjän vanhoja suosikeitani eli lastenkirjoja. Viime kesä meni Lotta -kirjojen parissa ja vähän muidenkin, nyt aloitin Hadrianuksella (Ylläri - taas mennään!!!). Syy, miksi voin ottaa kirjan kuin kirjan hyllystä ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa on luonnollinen, kirjoja on valtavat määrät taloudessa ja ne koko ajan lisääntyvät. Siis kaikenlaista höttöä ja huttua ja lisänä tietenkin ihan aiheeseen ja työhön liittyvät teokset. No anyway. Lukaisin siinä yösydännä Sue Townsendin "Mikä tsäkä Hadrianus"-kirjaa. Ja nauroin taas kippurassa. Juttuhan on niin, että olen ostanut kirjoja paljon kirjastojen poistomyynneistä, kirpputoreilta ym. Tämä nimenomainen kirja on poistomyyntikirja ja mitä ilmeisimmin ollut kovin suosittu sellainen - hivenen kulahtanut ja taisipa silloin ostaessa olla jotkut vanhat näkkärimurutkin sivujen välissä. Parasta näissä Hadrianus -kirjoissa ovat kuitenkin alleviivaukset. Kirjasta on nimittäin alleviivattu _kaikki_ vähänkin seksiin, teinipussailuun ja muuhun aiheeseen liittyvä. Siis aivan kaikki. Ja kirjassa on aihetta suhteellisen paljonkin, koska päähenkilö H. mittailee vehjettään ja omaa kehittymistään ja raportoi siitä päiväkirjoihin... Monet naurunkyyneleet vierähtävät kyseisten teosten parissa, suosittelen lämpimästi. Ohessa lainaus:
Tiistai, syyskuun 8.
Ällöttävä koulu alkaa torstaina. Kokeilin koulu-univormuani, mutta olen kasvanut niin pahasti ulos siitä että isän on pakko ostaa huomenna uusi.
Isä loikkii seinille, mutta minä sille voin, että ruumiini elää kasvukautta. Olen nyt vain viisi senttiä lyhyempi kuin Pandora. Vehje yhä entisellään, kaksitoista senttiä. tekstin perään on kirjoitettu: "Vain!!" ja "voi, voi"
Että näillä mennään!
No, mutta. Heräsin itse asiassa maanantaina siihen, että nythän on kohta kesä. Tai siis että käytännössä nyt kai jo on kesä. Mies säikytti. Kysyi maanantaina, että minä meinaan tehdä juhannuksena. Noin nanosekunnin verran ajattelin, että nytkö on kaikki maailman juhannusfestarit peruttu, mutta sitten järki voitti ja ajattelin, että ei kuitenkaan. Totesin yks'kantaan, että en tiedä, että onko silloin edes hengissä. "Täh" oli vastaus. No, siis että en tiedä. En ole jaksanut suunnitella tuota amatöörijuhlaa keskellä kesää. Ja sehän on selvä, että kaikki kynnelle kykenevät artistit ja tukijoukkonsa ovat tuolloin töissä. Eli varmaan sitten viihdytän itseäni jollain tiedä sitten millä, tai menen maalle, kaupunkijuhannus on vaan jotenkin en tiedä edes mitä..
Päivän nillitys. Minen ymmärrä pankkeja. Tuli eräänkin monikansallisen pankkiyhtymän asiakaslehti kotio (nyt tulee sitä asiakaslehteä ovista ja ikkunoista, kun on velkaa vaikka muille jakaa). No paremman lukemisen puutteessa ja tylsyyden ehkäisemiseksi luin lehden. Ei olisi kannattanut. Iski ärsyyntymä. Otsikko "opintolaina on edullista lainaa" herätti ensin mielenkiinnon ja sitten melkein nousi pulssi. No blääh, hae vaivattomasti verkkopankin kautta. No tottakai, tietysti helppoahan sen rahan hakemisen pitää olla. Ei siinä mitään. Mutta että sitten kustaan opiskelijaparkaa pahasti silmään - "korkoa maksetaan opintotukiaikana vain yksi prosentti lainapääomasta. Loppuosa korosta lisätään lainan pääomaan". Että mitenkä? Vähän veikkaan, että lapsiraukat tai teiniraukat tai ne raukat, jotka nostavat sitä lainaa eivät ehkä tajua, että siinähän maksetaan sitten itseasiassa korkoa korolle ja se pääoma voi olla loppuvaiheessa hyvinkin iso. Saahan sitä kai sitä korkoa maksaa enemmänkin, mutta silti. Kuinka moni oikeasti opiskeluaikoina edes takavuosina ajatteli, että maksanpa nyt tässä ja nyt tätä lainaa tai lyhennän jopa sitä tai jotain - kalja se oli mielessä, leffaliput sekä jonkun ihqun bändin konsertti. Vitutuksen määrä saattaapi olla korkea jos sitä opintolainaa on loppuvaiheessa suhteellisen paljon ja pitäisi muutakin velkaa ottaa (esim. siihen asuntoon). Ja eikä se nyt niin halpaa ole - korko on jotain 6 %..se asuntolainakin on halvempaa. Että ottakaa vaan lainaa, sitä on mukava maksella!
Jännä miten tämä on nyt tämmöistä märinää, olen varmaan saanut auringonpistoksen tai jotain. Ja hampaita vihloo. Olisi nälkä, mutta en uskalla vielä syödä.
Kohta voisi taas siirtyä merkityksellisten työtehtävien pariin.
Tätä ei tarvitse selitellä. Tai sitten ehkä pitäis. Hei!
nataliedee.com
Tänään kun ponkaisin töihin, niin eräs kollega kysyi (kurvasin siis poikkeuksellisesti kahvion kautta), että mitä minä olen tehnyt, kun minua ei ole näkynyt. No töitä? Eli joillain se työn tekeminen on outoa. Tervetuloa siis meille duuniin. Ai mutta täältähän kohta potkitaan porukkaa pois...
No joo. Jatkan myöhemmin, kun pitääkin tehdä yksi juttu valmiiksi ennen sitä hammashässäkkää...
****
Back.
Joo, olipa kokemus. Tökittiin ja pisteltiin ja rapsuteltiin. Vähän semmoinen remonttimeininki.
Eilen ei taas siis uni oikein tullut, tai jotenkin säpsähtelin hereille vähän kaikkeen. 01.30 heräsi alakerran naapuri ja meni suihkuun ja keitti kahvia ja tiskasi ja etsi vaatteita ja paukutteli kaappien ovia. (kyllä, meillä kuuluu kaikki). Noin klo 04.00 tipahti lehti postiluukusta. Klo 06. ja risat heräsi yläkerran naapuri ja piti jonkun oudon aamurapinan (siis mitä siellä pidetään joka aamu). Ja minä heräämään kaikkiin ja vähän muuhunkin. Seitsemän aikaan ihmistä _väsytti_, mutta ei auttanut, pakko oli nousta.
Eilen ajattelin, että kun oli aurinkoista ja lämmintä ja kaikkea, että aloitan kesän. Perinteisesti olen kesäisin lukenut läjän vanhoja suosikeitani eli lastenkirjoja. Viime kesä meni Lotta -kirjojen parissa ja vähän muidenkin, nyt aloitin Hadrianuksella (Ylläri - taas mennään!!!). Syy, miksi voin ottaa kirjan kuin kirjan hyllystä ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa on luonnollinen, kirjoja on valtavat määrät taloudessa ja ne koko ajan lisääntyvät. Siis kaikenlaista höttöä ja huttua ja lisänä tietenkin ihan aiheeseen ja työhön liittyvät teokset. No anyway. Lukaisin siinä yösydännä Sue Townsendin "Mikä tsäkä Hadrianus"-kirjaa. Ja nauroin taas kippurassa. Juttuhan on niin, että olen ostanut kirjoja paljon kirjastojen poistomyynneistä, kirpputoreilta ym. Tämä nimenomainen kirja on poistomyyntikirja ja mitä ilmeisimmin ollut kovin suosittu sellainen - hivenen kulahtanut ja taisipa silloin ostaessa olla jotkut vanhat näkkärimurutkin sivujen välissä. Parasta näissä Hadrianus -kirjoissa ovat kuitenkin alleviivaukset. Kirjasta on nimittäin alleviivattu _kaikki_ vähänkin seksiin, teinipussailuun ja muuhun aiheeseen liittyvä. Siis aivan kaikki. Ja kirjassa on aihetta suhteellisen paljonkin, koska päähenkilö H. mittailee vehjettään ja omaa kehittymistään ja raportoi siitä päiväkirjoihin... Monet naurunkyyneleet vierähtävät kyseisten teosten parissa, suosittelen lämpimästi. Ohessa lainaus:
Tiistai, syyskuun 8.
Ällöttävä koulu alkaa torstaina. Kokeilin koulu-univormuani, mutta olen kasvanut niin pahasti ulos siitä että isän on pakko ostaa huomenna uusi.
Isä loikkii seinille, mutta minä sille voin, että ruumiini elää kasvukautta. Olen nyt vain viisi senttiä lyhyempi kuin Pandora. Vehje yhä entisellään, kaksitoista senttiä. tekstin perään on kirjoitettu: "Vain!!" ja "voi, voi"
Että näillä mennään!
No, mutta. Heräsin itse asiassa maanantaina siihen, että nythän on kohta kesä. Tai siis että käytännössä nyt kai jo on kesä. Mies säikytti. Kysyi maanantaina, että minä meinaan tehdä juhannuksena. Noin nanosekunnin verran ajattelin, että nytkö on kaikki maailman juhannusfestarit peruttu, mutta sitten järki voitti ja ajattelin, että ei kuitenkaan. Totesin yks'kantaan, että en tiedä, että onko silloin edes hengissä. "Täh" oli vastaus. No, siis että en tiedä. En ole jaksanut suunnitella tuota amatöörijuhlaa keskellä kesää. Ja sehän on selvä, että kaikki kynnelle kykenevät artistit ja tukijoukkonsa ovat tuolloin töissä. Eli varmaan sitten viihdytän itseäni jollain tiedä sitten millä, tai menen maalle, kaupunkijuhannus on vaan jotenkin en tiedä edes mitä..
Päivän nillitys. Minen ymmärrä pankkeja. Tuli eräänkin monikansallisen pankkiyhtymän asiakaslehti kotio (nyt tulee sitä asiakaslehteä ovista ja ikkunoista, kun on velkaa vaikka muille jakaa). No paremman lukemisen puutteessa ja tylsyyden ehkäisemiseksi luin lehden. Ei olisi kannattanut. Iski ärsyyntymä. Otsikko "opintolaina on edullista lainaa" herätti ensin mielenkiinnon ja sitten melkein nousi pulssi. No blääh, hae vaivattomasti verkkopankin kautta. No tottakai, tietysti helppoahan sen rahan hakemisen pitää olla. Ei siinä mitään. Mutta että sitten kustaan opiskelijaparkaa pahasti silmään - "korkoa maksetaan opintotukiaikana vain yksi prosentti lainapääomasta. Loppuosa korosta lisätään lainan pääomaan". Että mitenkä? Vähän veikkaan, että lapsiraukat tai teiniraukat tai ne raukat, jotka nostavat sitä lainaa eivät ehkä tajua, että siinähän maksetaan sitten itseasiassa korkoa korolle ja se pääoma voi olla loppuvaiheessa hyvinkin iso. Saahan sitä kai sitä korkoa maksaa enemmänkin, mutta silti. Kuinka moni oikeasti opiskeluaikoina edes takavuosina ajatteli, että maksanpa nyt tässä ja nyt tätä lainaa tai lyhennän jopa sitä tai jotain - kalja se oli mielessä, leffaliput sekä jonkun ihqun bändin konsertti. Vitutuksen määrä saattaapi olla korkea jos sitä opintolainaa on loppuvaiheessa suhteellisen paljon ja pitäisi muutakin velkaa ottaa (esim. siihen asuntoon). Ja eikä se nyt niin halpaa ole - korko on jotain 6 %..se asuntolainakin on halvempaa. Että ottakaa vaan lainaa, sitä on mukava maksella!
Jännä miten tämä on nyt tämmöistä märinää, olen varmaan saanut auringonpistoksen tai jotain. Ja hampaita vihloo. Olisi nälkä, mutta en uskalla vielä syödä.
Kohta voisi taas siirtyä merkityksellisten työtehtävien pariin.
Tätä ei tarvitse selitellä. Tai sitten ehkä pitäis. Hei!
nataliedee.com
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Herkku
Tämä toistuu joka tiistai.
Lenkille, jos ei sada vanhoja mummoja. Ja koska on tälläkin nurkalla joku kesän tapainen, niin päällä ei enää ole turkishaalari, vaan huppari, väriltään oranssi (erilaisin hihamerkein koristeltuna tietenkin).
Ravaan puskassa, vauhti ei ole kova, koska nää polvet. Ja _aina_ joka ikinen kerta, jostain hyökkää joku koiraeläin ja riemusta puhkuen hyökkää kimppuun. Siinä on sitten aina pakkosilityksen paikka, ohi ei pääse rapsuttamatta.
Nyt mietin syytä, onko se se herkun näköinen huppari, vai olenko minä jotenkin tiistaisin erityisen maukas koirien mielestä? Ja päteekö tämä muihinkin nisäkkäisiin? Kokeilenko töissä? Baarissa? Vielä parempaa, kotona?
t. nimim. mäyräkoira juoksi syliin ja siitä se koirankarvainen elämä tälläkin viikolla taas lähti
Lenkille, jos ei sada vanhoja mummoja. Ja koska on tälläkin nurkalla joku kesän tapainen, niin päällä ei enää ole turkishaalari, vaan huppari, väriltään oranssi (erilaisin hihamerkein koristeltuna tietenkin).
Ravaan puskassa, vauhti ei ole kova, koska nää polvet. Ja _aina_ joka ikinen kerta, jostain hyökkää joku koiraeläin ja riemusta puhkuen hyökkää kimppuun. Siinä on sitten aina pakkosilityksen paikka, ohi ei pääse rapsuttamatta.
Nyt mietin syytä, onko se se herkun näköinen huppari, vai olenko minä jotenkin tiistaisin erityisen maukas koirien mielestä? Ja päteekö tämä muihinkin nisäkkäisiin? Kokeilenko töissä? Baarissa? Vielä parempaa, kotona?
t. nimim. mäyräkoira juoksi syliin ja siitä se koirankarvainen elämä tälläkin viikolla taas lähti
hey, baby come 'round!
Joo. Eilen tuli katsottua kaksi maailman huonointa elokuvaa, ei niistä sen enempää, koska mitä sitä mainostamaan turhaan. Sen vaan sanon, että ruotsalaiskomediat eivät aina toimi, eivätkä kyllä suomalaisetkaan.
En tiedä, olen tässä miettinyt tätä elämänmenoa isosti. Että miten joskus voi ollakin yhdessä hetkessä ultimate -kivaa ja sitten laiva kääntyy jo toiseen suuntaan ja on armotonta vitutusta ja ärtymystä. Kai se on sitten vain näin elämässä. Jotenkin joo, jos olisi tasaisempi ihminen, niin olisi sitten kai elämäkin tasaisempaa..ylipäätään kaiken suhteen. Tai sitten pitää hankkia ne jotkut tasaavat lääkkeet. No sepä olisikin.
Ja päivän musiikki. Tämä vaikuttaa nyt pahasti siltä, että siskokulta tässä kertoo tarinoita elävästä elämästä ja puhuu musiikista ja kaikesta, mutta menköön - onhan musiikki Marylandiassa "sattuneista syistä" melko isossa osassa. The Cardigans on ollut taas "näitä bändejä". Ensin niiden tietoisuuden saattaminen tulee jotenkin jälkijunassa, mutta sitten kyseisistä orkestereista pitää kuin hullu puurosta. Ehkä oikeasti ja vakavasti kuuntelin Cardigansia vuonna 2003, kun kesän alun kunniaksi olin eräässäkin operaatiossa ja aikaa oli sen jälkeen vaikka muille jakaa ja lähiöasuminen vitutti. Kaveri oli ostanut keväällä julkaistun Long Gone Before Daylight -albumin (piraattina kuinkas muuten) ja sain sen lainaan. Taisipa tuolla levyllä olla jotain muutakin, kuin originaalilla levyllä olleet biisit - no pikkuvikoja. Muutama biisi jäi heti mieleen jo alkukuuntelusta. For What It's Worth oli pitkään ehdoton suosikki, jo pelkästään sen musiikkivideon takia, voiko enää enempää rakkautta kanimieheen mahtua?! Ja baarinkin nimi on "I love you"!! Sydän vuotaa verta vieläkin sen videon takia, saati sitten kappaleen sanat. Mutta erilaisiin mielialoihin eri tavalla sopiva on kuitenkin And Then You Kissed Me. Lyödä voi niin monella eri tavalla... Jotenkin ymmärrän (ja onhan tuota elettyä elämääkin takana) että ihmissuhteet ovat...ei löydy nyt oikeaa sanaa... monimutkaisia ehkä. Kaikki ei mene ihan yksioikoisesti. Eikä kai tarvitsekaan. Parasta kai olisi, että jokainen suhde (olipa se nyt isä-äiti-lapsi-parisuhde) kasvattaisi ymmärrystä itsestä ja siitä toisesta. Ja jos ei jostain syystä onnistu, niin osaisi luovuttaa. Menipä taas syvälliseksi.
No mutta kuitenkin. Jos joskus perustan sen baarin, niin ehkä nimeksi voisi tulla tuo "I love you"..olisipa se mukavaa, kun ihmiset sanoisivat olevansa "lovessa", "tuu tänne loveen" jne.
Rupeanpa tekemään merkityksellisiä työtehtäviä välillä. Aurinkoa!
En tiedä, olen tässä miettinyt tätä elämänmenoa isosti. Että miten joskus voi ollakin yhdessä hetkessä ultimate -kivaa ja sitten laiva kääntyy jo toiseen suuntaan ja on armotonta vitutusta ja ärtymystä. Kai se on sitten vain näin elämässä. Jotenkin joo, jos olisi tasaisempi ihminen, niin olisi sitten kai elämäkin tasaisempaa..ylipäätään kaiken suhteen. Tai sitten pitää hankkia ne jotkut tasaavat lääkkeet. No sepä olisikin.
Ja päivän musiikki. Tämä vaikuttaa nyt pahasti siltä, että siskokulta tässä kertoo tarinoita elävästä elämästä ja puhuu musiikista ja kaikesta, mutta menköön - onhan musiikki Marylandiassa "sattuneista syistä" melko isossa osassa. The Cardigans on ollut taas "näitä bändejä". Ensin niiden tietoisuuden saattaminen tulee jotenkin jälkijunassa, mutta sitten kyseisistä orkestereista pitää kuin hullu puurosta. Ehkä oikeasti ja vakavasti kuuntelin Cardigansia vuonna 2003, kun kesän alun kunniaksi olin eräässäkin operaatiossa ja aikaa oli sen jälkeen vaikka muille jakaa ja lähiöasuminen vitutti. Kaveri oli ostanut keväällä julkaistun Long Gone Before Daylight -albumin (piraattina kuinkas muuten) ja sain sen lainaan. Taisipa tuolla levyllä olla jotain muutakin, kuin originaalilla levyllä olleet biisit - no pikkuvikoja. Muutama biisi jäi heti mieleen jo alkukuuntelusta. For What It's Worth oli pitkään ehdoton suosikki, jo pelkästään sen musiikkivideon takia, voiko enää enempää rakkautta kanimieheen mahtua?! Ja baarinkin nimi on "I love you"!! Sydän vuotaa verta vieläkin sen videon takia, saati sitten kappaleen sanat. Mutta erilaisiin mielialoihin eri tavalla sopiva on kuitenkin And Then You Kissed Me. Lyödä voi niin monella eri tavalla... Jotenkin ymmärrän (ja onhan tuota elettyä elämääkin takana) että ihmissuhteet ovat...ei löydy nyt oikeaa sanaa... monimutkaisia ehkä. Kaikki ei mene ihan yksioikoisesti. Eikä kai tarvitsekaan. Parasta kai olisi, että jokainen suhde (olipa se nyt isä-äiti-lapsi-parisuhde) kasvattaisi ymmärrystä itsestä ja siitä toisesta. Ja jos ei jostain syystä onnistu, niin osaisi luovuttaa. Menipä taas syvälliseksi.
No mutta kuitenkin. Jos joskus perustan sen baarin, niin ehkä nimeksi voisi tulla tuo "I love you"..olisipa se mukavaa, kun ihmiset sanoisivat olevansa "lovessa", "tuu tänne loveen" jne.
Rupeanpa tekemään merkityksellisiä työtehtäviä välillä. Aurinkoa!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Inside - Outside
Joopa. Aamulla oli mukava ukkosmyräkkä, joten en sitten voinut lähteä normaaliin aikaan itseäni sateeseen ja salamointiin tapattamaan. Eli vetkuttelin kotona, kunnes pahin myräkkä oli ohi. Join siis lisää kahvia ja luin lehteä. Ja siivosin eilisillasta "kuivumaan" jääneet kengät eteisestä kesäteloille ja imuroin vielä uudelleen eteisen. Kyllä olen tehokas!
Kaiken muun sain eilen tehtyä paitsi en siivonnut parveketta. Ja koska tänään sataa, eikä ole parvekelasitusta, niin en näköjään siivoa tänäänkään. Ehkä voisin pelastaa ne euron orvokit, jotka bongasin perhemarketista (6 kpl/ 1€). Eli tyrkätä ne multiin idag. Tosin ehkä pitäisi käydä ostamassa vähän lisää multaa mutta silti. Tehokasta. Minä olen.
Vaatekaaos on edelleen kaaos, en jaksanut puolen yön aikaan enää ruveta vääntämään. Eli se odottaa, kunhan pääsen töistä. Minä vaan kysyn, että mihin se jätesäkillinen kamaa työnnetään..? Varasto on ääriään myöten täynnä, sinne ei toudellakaan mahdu. Ehkä seuraavaksi sitten käyn sen varaston kimppuun..? Selkeästi puran tähän siivoukseen kaikkia turhaumiani.
Tämän päivän merkityksellisiä tapahtumia töissä tulevat olemaan: yhden raportin kommentointi, kopiointi ja ehkä loppupäivän luen. Ketään en ole täällä töissä vielä nähnyt, joten osa on joko lomilla tai sitten maa on niellyt porukan ja minä olen jossain omassa aika-avaruusjatkumossani. Sepä olisikin vinkeää.
Katsoin muuten eilen tosi paskan Star Trek -elokuvan, mutta en muista, että mikä niistä se oli. Olen siis selkeästi enemmän sarja-ihminen. Hyvä idea pilattu paskalla filmatisoinnilla. No jos sataa ja on tälläinen typerä keli, niin illalla voisi jatkaa elokuvien parissa. Paikallinen perhemarket myi 3 kpl/ 10 € elokuvia, joten pitihän sitä sortua hyllyn täytteisiin. Justiinsa nyt en muista, että mitä ostin, Kundunin ainakin (hyvä elokuva, vaatii vain oikean mielentilan). Almodovarin Volver muutti myös kotiin. Aivan loistava leffa. Kun kävin aikoinaan katsomassa sen elokuvateatterissa, niin seurakin oli loistavaa - ystäväni N:n kanssa käytiin vielä syömässä elokuvanautinnon jälkeen. Hyvä ilta.
Jännä miten joihinkin elokuviin ja musiikkeihin liittyy isoja tunnetiloja, tai siis mikä jännä se nyt on. Kai elokuva, musiikki, taide ylipäätään koskettaa ihmisessä jotain sellaista, mille ei kai normaalisti ole oikein kanavaa, ulostuloa tai sisäänmenoa. Tai siis tarkoitan, että kun arki on niin täynnä kaikkea, niin jotenkin ajattelun tueksi tai olemisen tueksi on hyvä, että on olemassa esimerkiksi musiikki. Kaikkia kun ei ole lahjottu kauniilla äänellä tai soittotaidolla, toisten pannymyssystä voi hyvinkin tulla se tuluskukkaro.. you got the point. Itselleni erityisesti musiikki on tärkeää, siis kaikin tavoin, se voimistaa tai vaimentaa tunteita - milloin mitenkin, tarvittaessa. Kun siis olen tälläinen - tunneihminen, jos nyt halutaan sitä sanaa käyttää. Menipä analyyttiseksi. Kylläpä täällä sister.maryn taidecornerissa nyt pohditaankin kaikkea (siis kaikkea muuta kuin töitä).
Piti eilen linkittää, mutta piti puuhailla. Tässä siis Staind. Kaikessa on tarina, niin tässäkin. Staindin Break the Cycle -albumi julkaistiin syksyllä 2001. Muistaakseni joskus puolen kuun jälkeen. Tilannehan oli siis sellainen, että erinäisten sattumusten kautta olin juuri eroamassa silloisesta miehestä. Ja tilanne oli niin paska ja ikävä, kuin vain voi ihmisten välillä olla. Sitten, kun asia oli jotenkin järjestyksessä ja olin jo muuttanut pois, niin putosin täysin polvilleni, kun kuulin Staindin Outside -biisin. Vieläkin tulee voimakkaana se voimattomuuden ja pettymyksen tunne pintaan. Tosin vuosien myötä koko levyä osaan jo kuunnella muussakin mielentilassa, mutta ihan ensimmäisenä tulee mieleen syksy 2001, ei voi mitään. Tässä teille kuitenkin Staind (ja enkä siis oo nyt synkkä, pois se minusta, kaikki on hyvin).
edit: siis _elokuussa_ 2001 julkaistiin Break the Cycle, kun kirjoittaa ajattelee ja kirjoittaa nopeasti, niin tulee outouksia..
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Oon hermot ja en oo
Tänään oon vähän hermot. Siis kyllähän minä tiedän, että miesten kanssa on kaikkea. Erityisesti, jos toinen on nyt tuossa työssä (lue= aina työssä). Vapaapäiväkään ei yllättäen ole vapaapäivä. Saati sitten "melkein" vapaapäivä. Siis luulisi, että voisi jo oppia olemaan suunnittelematta mitään, kun se suunniteltu ei kuitenkaan toteudu. Ja vaikka toteutuisi, niin sitten jotenkin muuttuneena versiona. Ei mitään isoa kriisiä, mutta kuitenkin vähän nyppii. No ehkä syksyllä on sitten aikaa. Siihen syksyyn on vaan niin pitkä aika. Eli aika ja aika. Se on tässä vaan ehkä tylsintä, että jos pääsee käymään niin ettei enää odotakaan, että mitään kivaa tapahtuisi tai että olisi yllättäen sitä aikaa. Että ei enää usko, että voisi ylipäätään olla mahdollisuutta tehdä jotain. Että turtuu vaan, ja olla möllöttää, ei osaa olla jos sitä aikaa olemiseen ja tekemiseen olisi. No. Työn luonne on ollut tiedossa koko ajan ja nyt on on normaalia enemmän töitä, mutta silti. Hetkittäin ärsyttää. Välillä isostikin. Aikaa tänne ja heti! Kiitos.
Viihdytän siis itseäni jatkamalla siivousta. Nyt on vaiheessa eteinen. Talvikengät huollettuna ja -takit pestynä. Se olisi tavoite. Tosin sitä pesujuttua ei tänään ennätä kokonaan valmiiksi, mutta jos sais noi kengät. Ja ehkä siivottua parvekkeen loppuun.
Weezer onneksi karkoitti hermostumisen melkein kokonaan, on se vaan niin hyvä. Mutta jostain syystä ko. orkesteria tulee vaan kuunneltua suhteellisen harvoin. Musiikin "löytymisen" (se nyt mihinkään ole hävinnyt, siellähän ne levyt makaavat hyllyssä) kunniaksi rippaan soittimeenkin kyseistä bändiä. (Siis löytymisen itse asiassa aiheutti, kun sattumalta näin Island In The Sun -musiikkivideon). On mitä kuunnella, kun ajattelin reippailla johonkin perhemarkettiin ostamaan kenkälankkia ja muita outouksia. Ja kun kerran pääsin vauhtiin, niin pistän vielä Prime sth:ia myös. Eipä ole tullutkaan kuunneltua sitäkään pitkään aikaan. Syystä että en tiedä. Vaikka silloin, kun Underneath The Surface ilmestyi, niin levy soi aina ja olin jokseenkin ihastunut I'm Stupid (Don't Worry 'Bout Me) -musiikkivideoon. Aivan loistavaa. Linkitän joskus, kunhan ennätän. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Staindilta uusi kiekko. Sekin on soitettu melkein puhki. Puhumattakaan Weeping Willowsista, jonka Into the light on ehkä parasta, mitä se orkesteri on saanut aikaan. Kuriositeettina kerrottakoon, että toisistamme tietämättä sekä mies että minä olemme aikoinaan soittaneet repeatilla Touch Me -biisiä. Voi herkkää ja kyynel silmäkulmasta..ääh. No, mutta tämä sister.maryn musiikkicornerista tällä erää. Lähden sinne perhemarkettiin rynnimään ja hakemaan juttuja, samalla lisää liikuntaa, että ei ois enää niin paljoa hermot.
****
Vittu, äsken hyytyi selain. Onneksi tää fiksu vekotin tallentaa automaattisesti, kun mitään innostuksissani ja hermoissani älynnyt tallentaa. Hej. Ja kuunnelkaa kansa Prime sth:ia! Erityisesti Believe -kappaletta! Ha, nyt meen.
Viihdytän siis itseäni jatkamalla siivousta. Nyt on vaiheessa eteinen. Talvikengät huollettuna ja -takit pestynä. Se olisi tavoite. Tosin sitä pesujuttua ei tänään ennätä kokonaan valmiiksi, mutta jos sais noi kengät. Ja ehkä siivottua parvekkeen loppuun.
Weezer onneksi karkoitti hermostumisen melkein kokonaan, on se vaan niin hyvä. Mutta jostain syystä ko. orkesteria tulee vaan kuunneltua suhteellisen harvoin. Musiikin "löytymisen" (se nyt mihinkään ole hävinnyt, siellähän ne levyt makaavat hyllyssä) kunniaksi rippaan soittimeenkin kyseistä bändiä. (Siis löytymisen itse asiassa aiheutti, kun sattumalta näin Island In The Sun -musiikkivideon). On mitä kuunnella, kun ajattelin reippailla johonkin perhemarkettiin ostamaan kenkälankkia ja muita outouksia. Ja kun kerran pääsin vauhtiin, niin pistän vielä Prime sth:ia myös. Eipä ole tullutkaan kuunneltua sitäkään pitkään aikaan. Syystä että en tiedä. Vaikka silloin, kun Underneath The Surface ilmestyi, niin levy soi aina ja olin jokseenkin ihastunut I'm Stupid (Don't Worry 'Bout Me) -musiikkivideoon. Aivan loistavaa. Linkitän joskus, kunhan ennätän. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Staindilta uusi kiekko. Sekin on soitettu melkein puhki. Puhumattakaan Weeping Willowsista, jonka Into the light on ehkä parasta, mitä se orkesteri on saanut aikaan. Kuriositeettina kerrottakoon, että toisistamme tietämättä sekä mies että minä olemme aikoinaan soittaneet repeatilla Touch Me -biisiä. Voi herkkää ja kyynel silmäkulmasta..ääh. No, mutta tämä sister.maryn musiikkicornerista tällä erää. Lähden sinne perhemarkettiin rynnimään ja hakemaan juttuja, samalla lisää liikuntaa, että ei ois enää niin paljoa hermot.
****
Vittu, äsken hyytyi selain. Onneksi tää fiksu vekotin tallentaa automaattisesti, kun mitään innostuksissani ja hermoissani älynnyt tallentaa. Hej. Ja kuunnelkaa kansa Prime sth:ia! Erityisesti Believe -kappaletta! Ha, nyt meen.
lauantai 31. toukokuuta 2008
Parhainta lauantaita
Tällaiset lauantait ovat mukavia. Aamulla salille ja siellä riehumista. Kotona kahvia ja lehden lukemista pitkän kaavan mukaan (n. 3 h). Sitten asioille kaupungille (siis ostamaan ruokaa lähinnä) ja loppuilta ähmötystä. Kivaa mutta mukavaa. Ei pakkoa mihinkään. Tosin ehkä se ruoka olisi jonkin sortin pakko, jos mieli huomennakin syödä, mutta muuten toiminnot ovat vapaavalintaisia. Eipä silti, että huomennakaan mitään pakkotekemisiä olisi. Laatuaikaa toivottavasti, mutta se nyt ei ole pakko, vaan etuoikeus.
Siivousprojekti (kaapit) edistyy. Eli 1/3 yhden kaapin kamoista on jo ulkona. Mitähän niille vielä tekisi..ööhh. Osa lähtee ehkä kierrätykseen, mutta johonkin nuo jäljelle jäävät olisi järkevästi mahdutettava. Sitä mietin, että olisiko sellainen korisäilytyssysteemi kätevämpi, kuin pelkät hyllyt..? Ainakin sen korin voisi vetää ulos ja näkisi heti, mitä siellä on. Nyt aamulla nimittäin löytyi runsaasti mm. paitoja, joiden olemassa olon olin autuaasti unohtanut. Jotain olisi keksittävä.
Sitä kuningasajatusta odotellessa taidan kuivata hiukset, levittää pyykit ja käydä kylillä.
Mukavaa lauantaita!
edit: 21:35
Tuota. Otin uuden siivousnousun isolla kupilla kahvia, nyt juon kaljaa. En tiennyt omistavani: maksamakkaran väristä t-paitaa (samanvärisiä mummosloggeja EI kyllä ole), turkoosia pitkähihaista trikoopaitaa (vittu oon muodissa!!!!), vaaleanpunaista (!) x 2 neuletta, goottipaitakin on näköjään säilynyt (siis silloinhan koko sanaa ei oltu edes keksitty, mutta olin silti) ja monta muuta outoutta löytyy myös... Olen jokseenkin järkyttynyt. Kuka nuo vaatteet on ostanut, ja kuka niitä on pitänyt?!?
Ja joo. Pakko kuunnella orkesteria. Iski ihan käsittämätön ikävä (saa nauraa joo, oon lälly), vaikka ukko roudaakin tällä hetkellä peräti vain jonkin sadan km (!) päässä, tai jotain, ja on joskus aamulla at home. Oon hommassa mukana ja kuuntelen orkesterin uusinta levyä (ihan ku nyt tämä jotenki vois toisen turnausväsymystä poistaa..?). Tää on pimeetä, nyt näin mennään. Jatkan hommia. Ottaiskohan toisen kaljan...?
Siivousprojekti (kaapit) edistyy. Eli 1/3 yhden kaapin kamoista on jo ulkona. Mitähän niille vielä tekisi..ööhh. Osa lähtee ehkä kierrätykseen, mutta johonkin nuo jäljelle jäävät olisi järkevästi mahdutettava. Sitä mietin, että olisiko sellainen korisäilytyssysteemi kätevämpi, kuin pelkät hyllyt..? Ainakin sen korin voisi vetää ulos ja näkisi heti, mitä siellä on. Nyt aamulla nimittäin löytyi runsaasti mm. paitoja, joiden olemassa olon olin autuaasti unohtanut. Jotain olisi keksittävä.
Sitä kuningasajatusta odotellessa taidan kuivata hiukset, levittää pyykit ja käydä kylillä.
Mukavaa lauantaita!
edit: 21:35
Tuota. Otin uuden siivousnousun isolla kupilla kahvia, nyt juon kaljaa. En tiennyt omistavani: maksamakkaran väristä t-paitaa (samanvärisiä mummosloggeja EI kyllä ole), turkoosia pitkähihaista trikoopaitaa (vittu oon muodissa!!!!), vaaleanpunaista (!) x 2 neuletta, goottipaitakin on näköjään säilynyt (siis silloinhan koko sanaa ei oltu edes keksitty, mutta olin silti) ja monta muuta outoutta löytyy myös... Olen jokseenkin järkyttynyt. Kuka nuo vaatteet on ostanut, ja kuka niitä on pitänyt?!?
Ja joo. Pakko kuunnella orkesteria. Iski ihan käsittämätön ikävä (saa nauraa joo, oon lälly), vaikka ukko roudaakin tällä hetkellä peräti vain jonkin sadan km (!) päässä, tai jotain, ja on joskus aamulla at home. Oon hommassa mukana ja kuuntelen orkesterin uusinta levyä (ihan ku nyt tämä jotenki vois toisen turnausväsymystä poistaa..?). Tää on pimeetä, nyt näin mennään. Jatkan hommia. Ottaiskohan toisen kaljan...?
perjantai 30. toukokuuta 2008
Turbokusiainen ja sitä rataa
Paperi on viety onnistuneesti postiin, jopa hieman aikaisemmin, kuin mitä ajattelin. Ha! Olen niin hyvä. Tai ainakin omassa lajissani.
Piti käydä ostamassa tähänkin tölliin uusin Kumikameli. Kokoelmalle on kyllä saatu mahdutettua hyviä biisejä. Olenpa sitten tässä illan luukuttanut ensin naapureiden iloksi, mutta enemmän omaksi iloksi koko levyä. Ihan kuin jotain omaa soittolistaa kuuntelisi, levy on niin loistava, ei paskoja valintoja - hyvä kamelit!
Muuten tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Tai siis aamu oli hyvinkin vauhdikas. Klo 8.15 soittaa G., kukkaro sadan kilometrin päässä ja auto pitäisi katsastaa ja valmistujaislahjaa hankkia ja kaikkea. Mitäpä siinä muuta kuin tossut jalkaan, nostamaan rahaa ja ryntäilemään ruuhkaan (mikä ruuhka - tällä kylällä? häh?). Sitten siinä muina naisina korjasin vielä virtalukko-ongelmankin. Kyllä minusta on moneksi! Nainen!
Päivään on mahtunut yksi melkein hermostuminenkin. Kiireinen setämies unohti sitten kertoa, että on perillä. Melkein hermostuin, piti laittaa viesti, että tää haluis tietää, kohta ois hermot. Vastaus tuli heti. Kiire, roudaa, anteeks, unohtui. Ei siinä mitään. Mutta kun on vaan tämmöinen että huolestuu, jos ei _ilmoiteta_. Pitää ilmoittaa, vaikka työkseen kiertää. Tekstiviesti on kuitenkin pieni riesa. Soittaa ei tarvitse, sama vaikka meditoisi, kunhan viesti tulee perille.
Kävin oluellakin, siis päiväkaljatyyppinen ratkaisu. Ei oikein jaksanut, kun on vääntänyt koko viikon paperia, oli kylmä ja nälkä ja kaikkea. Ja jotenkin muutenkaan jaksattanut. Joihinkin ihmisiin on mennyt tämä jaksaminen melkein täysin. Ei oikein vaan vapaa-ajalla jaksa, eikä jaksata. Eikä kai tarvitsekaan. Mutta Viirua oli kiva nähdä, ei silti.
Tässä talossa ois taas uudet naapurit. Toivottavasti olisivat hiljaista sorttia, tai jotenkin normaalia. Ainakin äsken tuntui olevan jotkut parvekebileet. Jee. No tähän mennessä siinä on ollut kahdet kivat naapurit, olisi vastakin. Toivoa sopii.
Naapureista tuli taas mieleen. Pitkästä aikaa katselin Etuovesta asuntoja. Jos kykenisi tätä maksamaan _vajaan_ (niin se aika kuluu) vuoden, niin olisi ehkä jotain saumaakin muuttaa. Tosin kriteerit ovat 1) ei nurmikkoa, 2) ei lumitöitä. Siis nuo eivät ole minun kriteereitäni. Minä haluan nurmikon, lumityöt saa hoitaa joku firma. Sitten pitää olla huoneita ja ovia. Huoneita siksi, että sinne voi mennä ja ovia siksi, että ne saa kiinni. Ja sauna.
Voi kyynel. Huomenna olisi ehkä pakko tehdä suursiivous vaatekaappeihin. Ei voi enää venyttää siivousta, kaapin ovet eivät oikein mene enää kiinni, eikä saksipotkukaan auta sulkemisavuksi. Eli pakko on niille vaatteille ja muille tehdä jotain. Jei.
Kohta uuvahdan unille. Sitä ennen taidan kuunnella vähän musiikkia.. "Väy-väy".
Piti käydä ostamassa tähänkin tölliin uusin Kumikameli. Kokoelmalle on kyllä saatu mahdutettua hyviä biisejä. Olenpa sitten tässä illan luukuttanut ensin naapureiden iloksi, mutta enemmän omaksi iloksi koko levyä. Ihan kuin jotain omaa soittolistaa kuuntelisi, levy on niin loistava, ei paskoja valintoja - hyvä kamelit!
Muuten tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Tai siis aamu oli hyvinkin vauhdikas. Klo 8.15 soittaa G., kukkaro sadan kilometrin päässä ja auto pitäisi katsastaa ja valmistujaislahjaa hankkia ja kaikkea. Mitäpä siinä muuta kuin tossut jalkaan, nostamaan rahaa ja ryntäilemään ruuhkaan (mikä ruuhka - tällä kylällä? häh?). Sitten siinä muina naisina korjasin vielä virtalukko-ongelmankin. Kyllä minusta on moneksi! Nainen!
Päivään on mahtunut yksi melkein hermostuminenkin. Kiireinen setämies unohti sitten kertoa, että on perillä. Melkein hermostuin, piti laittaa viesti, että tää haluis tietää, kohta ois hermot. Vastaus tuli heti. Kiire, roudaa, anteeks, unohtui. Ei siinä mitään. Mutta kun on vaan tämmöinen että huolestuu, jos ei _ilmoiteta_. Pitää ilmoittaa, vaikka työkseen kiertää. Tekstiviesti on kuitenkin pieni riesa. Soittaa ei tarvitse, sama vaikka meditoisi, kunhan viesti tulee perille.
Kävin oluellakin, siis päiväkaljatyyppinen ratkaisu. Ei oikein jaksanut, kun on vääntänyt koko viikon paperia, oli kylmä ja nälkä ja kaikkea. Ja jotenkin muutenkaan jaksattanut. Joihinkin ihmisiin on mennyt tämä jaksaminen melkein täysin. Ei oikein vaan vapaa-ajalla jaksa, eikä jaksata. Eikä kai tarvitsekaan. Mutta Viirua oli kiva nähdä, ei silti.
Tässä talossa ois taas uudet naapurit. Toivottavasti olisivat hiljaista sorttia, tai jotenkin normaalia. Ainakin äsken tuntui olevan jotkut parvekebileet. Jee. No tähän mennessä siinä on ollut kahdet kivat naapurit, olisi vastakin. Toivoa sopii.
Naapureista tuli taas mieleen. Pitkästä aikaa katselin Etuovesta asuntoja. Jos kykenisi tätä maksamaan _vajaan_ (niin se aika kuluu) vuoden, niin olisi ehkä jotain saumaakin muuttaa. Tosin kriteerit ovat 1) ei nurmikkoa, 2) ei lumitöitä. Siis nuo eivät ole minun kriteereitäni. Minä haluan nurmikon, lumityöt saa hoitaa joku firma. Sitten pitää olla huoneita ja ovia. Huoneita siksi, että sinne voi mennä ja ovia siksi, että ne saa kiinni. Ja sauna.
Voi kyynel. Huomenna olisi ehkä pakko tehdä suursiivous vaatekaappeihin. Ei voi enää venyttää siivousta, kaapin ovet eivät oikein mene enää kiinni, eikä saksipotkukaan auta sulkemisavuksi. Eli pakko on niille vaatteille ja muille tehdä jotain. Jei.
Kohta uuvahdan unille. Sitä ennen taidan kuunnella vähän musiikkia.. "Väy-väy".
torstai 29. toukokuuta 2008
Myös
Joo, tuli palaute siitä kirjoituksesta. Rakastan näköjään "myös" -sanaa. Myös. Myösmyösmyös. No niin.
Nyt pikaisesti pitäisi runnoa nuo korjaukset ja keksiä runot verkkolomakkeeseen. Ja unohdin pyytää asiantuntevalta taholta vielä virallisen lausunnon. Ja jostain pitäisi etsiä tutkintotodistus?! Mitenkä.. Muuton jälkeenhän se voi olla vaikka missä. Voi kyynel.
Mutta siis palaute oli nyt jotenkin positiivisesti yllättävä. Että en ihan paska kai olekaan. Jee!!
Ilma olisi kiva ja tekisi mieli ulos, mutta en uskalla edes ajatella moista. Keikkahenkilö lähtee keikkahenkilöksi huomenna, joten olisi suotaava ellei jopa vaadittavaa laatuaikailla tai jotenkin. Tiedä sitten, että onnistuuko, kun on näköjään sinne syyskuulle saakka ainakin molemmilla koko ajan kalenteri täynnä ja kiire.
Ja sitten. Olin noin nanosekunnin eilen illalla vähän pahoillani "kun menee niin hyvin". Mutta sitten päätin, että jos muut sotkevat asiansa, niin sehän ei oo minun ongelma. Auttaa voi jos osaa, mutta mitään syyllisyyttä tai osallisuutta en rupea ottamaan. Riittävästi sitä paskaa on tullut aikoinaan lapioitua, joten katson olevani oikeutettu joskus tällaiseen olotilaan. Voisihan sitä aina olla mukavampi, kauniimpi, hoikempi, rikkaampi ja kaikkea, mutta just on hyvä näin. Enkä rupea kaivamaan tikulla paskaa sellaisesta paikasta, jossa sitä ei ole. Aika ois tietty hyvä juttu, jos sitä olisi, mutta kun ei ole, niin ei asia märisemällä parane. Nyt jatkan, että pääsen joskus sinne kotiin. Myös.
Nyt pikaisesti pitäisi runnoa nuo korjaukset ja keksiä runot verkkolomakkeeseen. Ja unohdin pyytää asiantuntevalta taholta vielä virallisen lausunnon. Ja jostain pitäisi etsiä tutkintotodistus?! Mitenkä.. Muuton jälkeenhän se voi olla vaikka missä. Voi kyynel.
Mutta siis palaute oli nyt jotenkin positiivisesti yllättävä. Että en ihan paska kai olekaan. Jee!!
Ilma olisi kiva ja tekisi mieli ulos, mutta en uskalla edes ajatella moista. Keikkahenkilö lähtee keikkahenkilöksi huomenna, joten olisi suotaava ellei jopa vaadittavaa laatuaikailla tai jotenkin. Tiedä sitten, että onnistuuko, kun on näköjään sinne syyskuulle saakka ainakin molemmilla koko ajan kalenteri täynnä ja kiire.
Ja sitten. Olin noin nanosekunnin eilen illalla vähän pahoillani "kun menee niin hyvin". Mutta sitten päätin, että jos muut sotkevat asiansa, niin sehän ei oo minun ongelma. Auttaa voi jos osaa, mutta mitään syyllisyyttä tai osallisuutta en rupea ottamaan. Riittävästi sitä paskaa on tullut aikoinaan lapioitua, joten katson olevani oikeutettu joskus tällaiseen olotilaan. Voisihan sitä aina olla mukavampi, kauniimpi, hoikempi, rikkaampi ja kaikkea, mutta just on hyvä näin. Enkä rupea kaivamaan tikulla paskaa sellaisesta paikasta, jossa sitä ei ole. Aika ois tietty hyvä juttu, jos sitä olisi, mutta kun ei ole, niin ei asia märisemällä parane. Nyt jatkan, että pääsen joskus sinne kotiin. Myös.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Turvaa selusta!
Eilen olin ihan kuollut. Mitäs ensin kirjoitin yöt ja valvoin ja kaikkee. "Keski-eurooppaan suuntautuneen luokkaretkiretken" jälkeen piti ensin nukkua 1½ tuntia, että jaksoi tehdä vähän ruokaa (jota en sitten jaksanut syödä), imuroida, tiskata, käydä suihkussa ja pestä koneellinen pyykkiä. Sitten olinkin jo kypsä taas nukkumaan. Mistä tämä kaikki uni tulee, voi vaan kysyä.
En sitten jaksanut tehdä niitä hommia eilen loppuun illalla, joten tänään olisi kirittävä kiinni... Ja jossain välissä käytävä verikokeessa, koska suku osallistuu geenitutkimukseen. Vähän veikkaan, että jossain vaiheessa, kunhan analysoivat perimää, niin tulee satavarmasti joku lisääntymiskielto, että näitä geenejä ei enää jalosteta eteenpäin... Hell yeah.
Aurinko paistaa, mutta ei soi balalaikka eikä banjot. Muuten on ihan jees, mutta vähän on tahma olo. Ehkä sitten nukuin liikaa.
Mutta äsken oli astetta korkeammalla jakkaralla olevan kollegan kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Siis tuloksen tekemisestä ja kaikesta vastaavassa tässä organisaatiomuutosmylläkässä. Hän oli ovelana ihmisenä keksinyt ainakin yhden ratkaisun, jolla osoittaa että tulosta on tehty. Itse jäin miettimään, että sama ei onnistu itseltä, mutta että jotain samansuuntaista pitäisi ehkä koettaa. Noin niinkuin varmistaa selusta, tai "turvaa selusta, turvaa, turvaa", Mokoman sanoin. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä. No mutta, jos jatkaisi töitä. Ja turvaisi sen selustan.
En sitten jaksanut tehdä niitä hommia eilen loppuun illalla, joten tänään olisi kirittävä kiinni... Ja jossain välissä käytävä verikokeessa, koska suku osallistuu geenitutkimukseen. Vähän veikkaan, että jossain vaiheessa, kunhan analysoivat perimää, niin tulee satavarmasti joku lisääntymiskielto, että näitä geenejä ei enää jalosteta eteenpäin... Hell yeah.
Aurinko paistaa, mutta ei soi balalaikka eikä banjot. Muuten on ihan jees, mutta vähän on tahma olo. Ehkä sitten nukuin liikaa.
Mutta äsken oli astetta korkeammalla jakkaralla olevan kollegan kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Siis tuloksen tekemisestä ja kaikesta vastaavassa tässä organisaatiomuutosmylläkässä. Hän oli ovelana ihmisenä keksinyt ainakin yhden ratkaisun, jolla osoittaa että tulosta on tehty. Itse jäin miettimään, että sama ei onnistu itseltä, mutta että jotain samansuuntaista pitäisi ehkä koettaa. Noin niinkuin varmistaa selusta, tai "turvaa selusta, turvaa, turvaa", Mokoman sanoin. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä. No mutta, jos jatkaisi töitä. Ja turvaisi sen selustan.
tiistai 27. toukokuuta 2008
No joo
Siis piti kirjoittaa jo su, mutta sitten tuli muuta eli keikkasankari kotiutui ja piti kirjoittaa ja kaikkea.
Onneksi viikonloppu meni, ei ois yhtään jaksanut enempää. Siis perjantaista saakka meni pieleen, ihan turhaan käninää ja kaikkea, ja tyhmää ja tosi aikuista - not. Ja kun ottaa huomioon, että minä olen kotona ja toinen satojen kilometrien päässä, ja kommunikaatio perustuu tekstiviesteihin, niin hyvähän siitä tulee. Not. Hitto, kun ollaan joissain asioissa niin erilaisia.
Sain viikonloppuna sentään aikaiseksi rungon siihen raharukoukseen. Ja nyt se on luettavana korkeammalla taholla. Odotan kauhulla palautetta. Ehkä toivottavasti selviän vähällä. Mikä olisi toivottavaa, koska takana on ehkä jotain viiden tunnin yöunia jos sitäkään, eikä jaksais oikein enää vääntää samaa. Kun on ollut käsikipua ja hengenahdistusta (ei minulla) ja melskaavia naapureita ja sitten kaiken kruunasi kirjoitusinnostus, joka piti sykkeen korkealla aamukahteen. Ja nyt väsyttää. Aamulla ennen kukon laulua oli vielä hammaslääkäri. Sain sitten siellä kuulla, että kauniit hampaat, mutta jonkun hammasraukan sisäpinnalla oleva tummentuma pitää "esteettisistä syistä" poistaa. Mitä?! No purukalustoani esittelenkin juuri näin, että suu on auki - siis parhainta puoltani. No mennään sitten jollekin "hammashygienistille".. Mitähän moinen ammattilainen tekee?
No, mutta. Kuitenkin näin. Väsyttää eikä ahdista, välistä tuntuu päässä oudolta, mikä johtuu väsymyksestä. Tai sitten tästä hulluudesta, mikä ajaa ukon töihin lepäämään. Heh. En oo kuulema "normaali". Kiitos Ylläri - muitakin paranormaaleja siis on olemassa, kuin minä! :)
Täällä töissä tahkoan tosi outoa materiaalia jatkokäsittelyä varten. Tosin materiaalin outoudesta saan syyttää osin myös itsenäni. Mitäs en joskus jokunen vuosi sitten tarttunut asiaan, vaan annoin olla. Tosiaan käy joskus niin, että taakseen jätetyt löytyvät edestä.
Olisi kaikkea, mutta nyt ei ennätä. Pakko veivata nämä jutut, että pääsee ajoissa pois - iltapäivällä jossan vaiheessa kun iskee hyytö ja suotavaa olisi, että hommat olisi tehty ennen sitä.
Onneksi viikonloppu meni, ei ois yhtään jaksanut enempää. Siis perjantaista saakka meni pieleen, ihan turhaan käninää ja kaikkea, ja tyhmää ja tosi aikuista - not. Ja kun ottaa huomioon, että minä olen kotona ja toinen satojen kilometrien päässä, ja kommunikaatio perustuu tekstiviesteihin, niin hyvähän siitä tulee. Not. Hitto, kun ollaan joissain asioissa niin erilaisia.
Sain viikonloppuna sentään aikaiseksi rungon siihen raharukoukseen. Ja nyt se on luettavana korkeammalla taholla. Odotan kauhulla palautetta. Ehkä toivottavasti selviän vähällä. Mikä olisi toivottavaa, koska takana on ehkä jotain viiden tunnin yöunia jos sitäkään, eikä jaksais oikein enää vääntää samaa. Kun on ollut käsikipua ja hengenahdistusta (ei minulla) ja melskaavia naapureita ja sitten kaiken kruunasi kirjoitusinnostus, joka piti sykkeen korkealla aamukahteen. Ja nyt väsyttää. Aamulla ennen kukon laulua oli vielä hammaslääkäri. Sain sitten siellä kuulla, että kauniit hampaat, mutta jonkun hammasraukan sisäpinnalla oleva tummentuma pitää "esteettisistä syistä" poistaa. Mitä?! No purukalustoani esittelenkin juuri näin, että suu on auki - siis parhainta puoltani. No mennään sitten jollekin "hammashygienistille".. Mitähän moinen ammattilainen tekee?
No, mutta. Kuitenkin näin. Väsyttää eikä ahdista, välistä tuntuu päässä oudolta, mikä johtuu väsymyksestä. Tai sitten tästä hulluudesta, mikä ajaa ukon töihin lepäämään. Heh. En oo kuulema "normaali". Kiitos Ylläri - muitakin paranormaaleja siis on olemassa, kuin minä! :)
Täällä töissä tahkoan tosi outoa materiaalia jatkokäsittelyä varten. Tosin materiaalin outoudesta saan syyttää osin myös itsenäni. Mitäs en joskus jokunen vuosi sitten tarttunut asiaan, vaan annoin olla. Tosiaan käy joskus niin, että taakseen jätetyt löytyvät edestä.
Olisi kaikkea, mutta nyt ei ennätä. Pakko veivata nämä jutut, että pääsee ajoissa pois - iltapäivällä jossan vaiheessa kun iskee hyytö ja suotavaa olisi, että hommat olisi tehty ennen sitä.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Ärsytystä ilmassa - katotaan nyt
Joo. On monia asioita joista menee hermo. Yksi isommista on yleensä miehet. Ja joku outo semmoinen universaali piirre niissä, että ne on vaan välillä ihan ääliöitä.
Esimerkki:
Minkä maailman takia miehet käyttävät sanontaa "no katotaan"...? Siis mitä katotaan? Eikö sitä voi sanoa suoraan, että "en tiedä" ja siihen tarvittava jatko, kuten esim. "en lupaa mitään" tai "ilmoitan myöhemmin, kun tiedän". Mutta että "katotaan". Vähän kuin että what ever, joo ehkä, eipä paljon kiinnosta. Menee hermo. Tai jopa kaksi, jos niitä on niin paljon jäljellä.
Että tälleen. Migreeniäkin on ollut ilmassa, ihan riittävästi. Jopa niin paljon, että olen keskustellut itseni kanssa masterkuurin aloittamisesta. Voisi olla hyväksi. Mutta hei, "katotaan", aloitanko vai en.
Päivä ei kuitenkaan ole mennyt ihan munille tai reisille tai jonnekin. Olen tehnyt askarteluissani läpimurron, joka vaatii vain puhtaaksikirjoittamista. Eli jäänee huomiseen, koska tänään ois keikka, jonne ehkä AmM:n kanssa suuntaamme. Se eräskin mies elikkäs ukko sitten kaiken kiireen ja "katsomisen" ja roudaamisen keskellä selvitti moneltako show alkaa, niin nyt voi jo orientoitua asiaan. Katotaan nyt kuitenkin, että lähdenkö vai en.
No olen minä jo leppynyt. Tosin ehkä sunnuntaina, kunhan kotiovi taas käy, niin voinen sanoa sanasen ehkä jopa kaksi. Naisena minulla on tähän oikeus. Tai no katotaan nyt...
Pitkittynyt migreeni muuten vie nälän tunteen, tai siis oikeastaan kai tuo lääkecombo. Kai sitä sentään pitäisi jotain syödä...mutta ehkä kuitenkin kat....n nyt.
Ja huomenna ois viisut. Voi Teräsbetoni. Nyt voisikin luukuttaa lampaita ja ratsastajia rauhassa, kun on yksin kotona - muuten levy on täällä pannassa. Enkä voi ymmärtää miksi. Lyriikkahan on mitä parhainta!?! Tai k...
Esimerkki:
Minkä maailman takia miehet käyttävät sanontaa "no katotaan"...? Siis mitä katotaan? Eikö sitä voi sanoa suoraan, että "en tiedä" ja siihen tarvittava jatko, kuten esim. "en lupaa mitään" tai "ilmoitan myöhemmin, kun tiedän". Mutta että "katotaan". Vähän kuin että what ever, joo ehkä, eipä paljon kiinnosta. Menee hermo. Tai jopa kaksi, jos niitä on niin paljon jäljellä.
Että tälleen. Migreeniäkin on ollut ilmassa, ihan riittävästi. Jopa niin paljon, että olen keskustellut itseni kanssa masterkuurin aloittamisesta. Voisi olla hyväksi. Mutta hei, "katotaan", aloitanko vai en.
Päivä ei kuitenkaan ole mennyt ihan munille tai reisille tai jonnekin. Olen tehnyt askarteluissani läpimurron, joka vaatii vain puhtaaksikirjoittamista. Eli jäänee huomiseen, koska tänään ois keikka, jonne ehkä AmM:n kanssa suuntaamme. Se eräskin mies elikkäs ukko sitten kaiken kiireen ja "katsomisen" ja roudaamisen keskellä selvitti moneltako show alkaa, niin nyt voi jo orientoitua asiaan. Katotaan nyt kuitenkin, että lähdenkö vai en.
No olen minä jo leppynyt. Tosin ehkä sunnuntaina, kunhan kotiovi taas käy, niin voinen sanoa sanasen ehkä jopa kaksi. Naisena minulla on tähän oikeus. Tai no katotaan nyt...
Pitkittynyt migreeni muuten vie nälän tunteen, tai siis oikeastaan kai tuo lääkecombo. Kai sitä sentään pitäisi jotain syödä...mutta ehkä kuitenkin kat....n nyt.
Ja huomenna ois viisut. Voi Teräsbetoni. Nyt voisikin luukuttaa lampaita ja ratsastajia rauhassa, kun on yksin kotona - muuten levy on täällä pannassa. Enkä voi ymmärtää miksi. Lyriikkahan on mitä parhainta!?! Tai k...
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Outouksia
Uni on kaikonnut maailmasta. Tai ainakin minulta. Edellisenä yönä ei uni tullut silmään, kun kävin ostamassa hyvää musiikkia ja sitä piti kuunnellä yhteen saakka yöllä. Josta sitten seurasi luonnollisesti se, että uni ei ollut tullut vielä kahdeltakaan. Tällä verukkeella nukkumattomuutta on sitten ollut viimeksi teininä. No. Kun oli väsynyt, ja näitä järkyttäviä onnellisuuden puuskia tulee välillä ovista ja ikkunoista, niin siinä sitten seuraavana aamuna katselin päivän sanomalehteä, ja purskahdin itkuun kun näin kuvia kiinalaisista moottoritiellä pitämässä kolmen minuutin hiljaisuushetkeä. Kun minulla on kaikki niin hyvin ja heillä ei. No haloo!!! Tätäkään ei ole tapahtunut sitten teini-iän. Ja ei, en ole raskaana. Ei voi syyttää hulluja hormoneja nyt tästä. Viime yönä en sitten taas nukkunut vanhasta syystä, kun tätä räpylää taas vihloi. Lepokipu on järkyttävä. Ja sitten se yksi työnsankari rullasi pitkin sänkyä, kun oli ensin alkuyön sätkinyt henkensä hädässä ja varmaan taas unissaan jäänyt rekan alle tai jotain... Ja minä valvon. Ja olen onnellinen. Voisiko tähän kohta jo saada jotkut lääkkeet??!! Ei oo todellista tämä enää.
Aurinko paistaa taas tänne risukasakylään, mikä on kiva, koska nyt aamulla rohkenin jättää taas uudemman kerran talvitakin naulaan ja pistää kesäpalttoon päälle. Oletan, että en jäädy iltapäivällä, kun pitää mennä asioille?!
Työtkin sujuvat kai, kunhan hylkään bloggerin ja keskityn olennaiseen. Ainakin olen vääntänyt kaikki häiriötekijät nyt minimiin, lukuunottamatta ehkä jossain vaiheessa iskevää väsymystä. Migreenin estolääkkeetkin on varmuuden vuoksi täksi päiväksi nostettu maksimiin, että jos sillä estäisi olon, joka oli eilen. No kivaa - iski kohtaus iltapäivällä, otin lääkkeen, ja tunnin päästä törmäilin seiniin. Ja koska täällä on aika paljon käytäviä, portaita ja kaikenlaisia kaiteita, joiden pitäisi estää tipahtaminen erilaisiin aukkoihin, niin törmäily saattaa käydä vaaralliseksi jossain vaiheessa. Mukavaa kun on toimivat lääkkeet.
Mutta nyt töitä.
Aurinko paistaa taas tänne risukasakylään, mikä on kiva, koska nyt aamulla rohkenin jättää taas uudemman kerran talvitakin naulaan ja pistää kesäpalttoon päälle. Oletan, että en jäädy iltapäivällä, kun pitää mennä asioille?!
Työtkin sujuvat kai, kunhan hylkään bloggerin ja keskityn olennaiseen. Ainakin olen vääntänyt kaikki häiriötekijät nyt minimiin, lukuunottamatta ehkä jossain vaiheessa iskevää väsymystä. Migreenin estolääkkeetkin on varmuuden vuoksi täksi päiväksi nostettu maksimiin, että jos sillä estäisi olon, joka oli eilen. No kivaa - iski kohtaus iltapäivällä, otin lääkkeen, ja tunnin päästä törmäilin seiniin. Ja koska täällä on aika paljon käytäviä, portaita ja kaikenlaisia kaiteita, joiden pitäisi estää tipahtaminen erilaisiin aukkoihin, niin törmäily saattaa käydä vaaralliseksi jossain vaiheessa. Mukavaa kun on toimivat lääkkeet.
Mutta nyt töitä.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Tärkeitä tehtäviä
Kun kerään tässä ideoita ja ajatuksia ja kaikkea muuta tärkeää, että voisin kirjoittaa ne julki, niin väliin vähän muuta toimintaa.
Käsirapossa seuraavaa:
* lepokipua yöllä
* tavarat tippuu kädestä
* hankala saada kunnollista kirjoitusasentoa
* sattuu
* eli ei mitään uutta
* paitsi että olen siirtynyt erinäisiin pikanäppäin -yhdistelmiin välttääkseni hiiren käyttöä
Ja olisi kaksi viikkoa aikaa saada ne huikeat ajatukset paperille, jotta sais sitten syksyllä enemmän työrauhaa eli siis rahaa tehdä töitä. Yritetään. Eli mietintämyssy syvällä päässä.
Ai, joo. Meillä on vammaa enemmältikin. Ukko tuli kotio rampana. Ei se työ, vaan ne raskaat huvit. Pitäsköhän miettiä palveluasuntoon muuttamista jo nyt?
Ja päivän suuri idea. Kaikille tytöille (ja miksei muillekin) sopivan headsetin saa seuraavalla tavalla: osta kaupasta ihan perinteinen headset (halpismalli riittää), ja osta jostain peruukki-/pilailu-/ tms. kaupasta irtoletit. Puno letit princess Leia -mallilla ja asenna kuulokkeiden päälle. Näin olet kauniina myös webkameran ääressä, eikä haittaa vaikka olisi muuten pahatukkapäivä, huomio kiinnittyy varmasti muualle.
Näissä hetkissä ja näissä tunnelmissa.
Käsirapossa seuraavaa:
* lepokipua yöllä
* tavarat tippuu kädestä
* hankala saada kunnollista kirjoitusasentoa
* sattuu
* eli ei mitään uutta
* paitsi että olen siirtynyt erinäisiin pikanäppäin -yhdistelmiin välttääkseni hiiren käyttöä
Ja olisi kaksi viikkoa aikaa saada ne huikeat ajatukset paperille, jotta sais sitten syksyllä enemmän työrauhaa eli siis rahaa tehdä töitä. Yritetään. Eli mietintämyssy syvällä päässä.
Ai, joo. Meillä on vammaa enemmältikin. Ukko tuli kotio rampana. Ei se työ, vaan ne raskaat huvit. Pitäsköhän miettiä palveluasuntoon muuttamista jo nyt?
Ja päivän suuri idea. Kaikille tytöille (ja miksei muillekin) sopivan headsetin saa seuraavalla tavalla: osta kaupasta ihan perinteinen headset (halpismalli riittää), ja osta jostain peruukki-/pilailu-/ tms. kaupasta irtoletit. Puno letit princess Leia -mallilla ja asenna kuulokkeiden päälle. Näin olet kauniina myös webkameran ääressä, eikä haittaa vaikka olisi muuten pahatukkapäivä, huomio kiinnittyy varmasti muualle.
Näissä hetkissä ja näissä tunnelmissa.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Game is a game is a game
Joo, voitto! Ja millainen voitto! Pihlström, meidän vauva, oli niiiiiiiiiiiiiiiiin paras! Kisastudiossa talonväki mietti välillä, että tuleeko ystävämme poliisi käymään, kun meteli oli niin kova. Siinä toista kertaa kun laulettiin kansallishymniä, niin olisi hyvinkin voinut käydä näin... Ja kuulema ei mistään huomaa, että käyn laulutunneilla..?!? No, ei varmaan, kun siinä vaiheessa iltaa/yötä oli jo ääni melkein totally mennyt. No daa!
Ja nyt on olo ihan kuin ois ottanu eilen enemmänkin jotain voitonkirkastusjuomaa, vaikka en sitten ottanut. Ehkä voitto juovuttaa ja tuo mukanaan oloja..? Kuten voimakkaamman käsikivun ja migreenin jatkon. Käsikipuun tottuu ja olkoon kipeä, mutta tämä pääjuttu, en jaksa.
Aamulla koin melkein huonoa omaatuntoa, kun ukko oli laittanut viestiä yöllä klo 03.11, että päivän työt tehty. Minä se vedän unta palloon ja toinen raataa. No, ammatinvalintakysymyksiä kai..? Mie raadan sit muihin vuorokaudenaikoihin.
En ymmärrä tätä keliä. Siis nyt on kalenterin mukaan kevät (siis melkein kesä) ja tuolla ulkona sataa RÄNTÄÄ, siis juurikin näin. Puissa on lehti ja tulee räntää?! Mitä? No ehkä pitäisi olla onnellinen, että Suomessa on neljä vuodenaikaa sen sijaan että olisi kaksi, räntää vaakaan -aika ja sitten keskiverto sateinen "kesä". Tosin tämä nykyinen keli asettuu ehkä noiden kahden väliin.
Tälle päivälle oli hirmu hyvät suunnitelmat. Siis suunnittelin vaikka mitä, kun kuulin aamusta kuinka räntäsade kolkutteli ikkunapeltiin, eli siis kaivauduin entistä syvemmälle vällyihin. Nyt on sitten remontointisuunnitelma melkein valmis, pitäisi vain toteuttaa (ehkä Ylläri tartumme toimeen kesäkuussa?!) - tosin jollain on ehkä sanansa sanottavana asiaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Sitten suunnittelin päivän liikuntaa. Toteuttamista vaille valmista sekin. Ruokaakin suunnittelin tekeväni, mutta ehkä vasta illemmalla, kunhan rocksuuruus palaa kotio. Ja sitten suunnittelin niinkin väkevää tekoa, kuin musiikkiosaston elikkäs levycornerin siivousta. Vuosihan on jo vierähtänyt ja ylikin muutosta, mutta kaikki on edelleen ihan sekaisin. Ei mitään järjestystä ja Mokoman uusin on edelleen hukassa - ei löydy mistään ja kohta alkaa jo ahdistaa. Mutta jos tänään. Tosin eilen ennen peliä, kun taas makoilin (tänä viikonloppuna olen aika paljon makoillut, mikä on kiva), niin suunnittelin, että siivous ois kiva jos ottais alkoholia samalla. Mutta ehkä nyt en sentään. Turha ärsyttää muutenkin migreenistä kärsivää päätä. Mutta jos sais siivottua edes vähän, niin olisi ikään kuin saanut jotain aikaiseksikin...
Ja kesä on muuten aloitettu. Hra H:n Takaikkuna kuuluu kesään, vaikka keli ei nyt niin hikisen nihkeä olekaan juuri tällä hetkellä. Se on kyllä paras heinäkuun helteisten kelien elokuva ikinä. Siitä alkaa loma!!! Tai ainakin lomaolo. Eli lomakin on siis jo toteuttamista vaille valmis.
Mutta joo, nyt mie rupean toimimaan. Aloitan nyt oikeasti niistä levyistä, sitten imuroi. Olkaa voimakkaita!
Ja nyt on olo ihan kuin ois ottanu eilen enemmänkin jotain voitonkirkastusjuomaa, vaikka en sitten ottanut. Ehkä voitto juovuttaa ja tuo mukanaan oloja..? Kuten voimakkaamman käsikivun ja migreenin jatkon. Käsikipuun tottuu ja olkoon kipeä, mutta tämä pääjuttu, en jaksa.
Aamulla koin melkein huonoa omaatuntoa, kun ukko oli laittanut viestiä yöllä klo 03.11, että päivän työt tehty. Minä se vedän unta palloon ja toinen raataa. No, ammatinvalintakysymyksiä kai..? Mie raadan sit muihin vuorokaudenaikoihin.
En ymmärrä tätä keliä. Siis nyt on kalenterin mukaan kevät (siis melkein kesä) ja tuolla ulkona sataa RÄNTÄÄ, siis juurikin näin. Puissa on lehti ja tulee räntää?! Mitä? No ehkä pitäisi olla onnellinen, että Suomessa on neljä vuodenaikaa sen sijaan että olisi kaksi, räntää vaakaan -aika ja sitten keskiverto sateinen "kesä". Tosin tämä nykyinen keli asettuu ehkä noiden kahden väliin.
Tälle päivälle oli hirmu hyvät suunnitelmat. Siis suunnittelin vaikka mitä, kun kuulin aamusta kuinka räntäsade kolkutteli ikkunapeltiin, eli siis kaivauduin entistä syvemmälle vällyihin. Nyt on sitten remontointisuunnitelma melkein valmis, pitäisi vain toteuttaa (ehkä Ylläri tartumme toimeen kesäkuussa?!) - tosin jollain on ehkä sanansa sanottavana asiaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Sitten suunnittelin päivän liikuntaa. Toteuttamista vaille valmista sekin. Ruokaakin suunnittelin tekeväni, mutta ehkä vasta illemmalla, kunhan rocksuuruus palaa kotio. Ja sitten suunnittelin niinkin väkevää tekoa, kuin musiikkiosaston elikkäs levycornerin siivousta. Vuosihan on jo vierähtänyt ja ylikin muutosta, mutta kaikki on edelleen ihan sekaisin. Ei mitään järjestystä ja Mokoman uusin on edelleen hukassa - ei löydy mistään ja kohta alkaa jo ahdistaa. Mutta jos tänään. Tosin eilen ennen peliä, kun taas makoilin (tänä viikonloppuna olen aika paljon makoillut, mikä on kiva), niin suunnittelin, että siivous ois kiva jos ottais alkoholia samalla. Mutta ehkä nyt en sentään. Turha ärsyttää muutenkin migreenistä kärsivää päätä. Mutta jos sais siivottua edes vähän, niin olisi ikään kuin saanut jotain aikaiseksikin...
Ja kesä on muuten aloitettu. Hra H:n Takaikkuna kuuluu kesään, vaikka keli ei nyt niin hikisen nihkeä olekaan juuri tällä hetkellä. Se on kyllä paras heinäkuun helteisten kelien elokuva ikinä. Siitä alkaa loma!!! Tai ainakin lomaolo. Eli lomakin on siis jo toteuttamista vaille valmis.
Mutta joo, nyt mie rupean toimimaan. Aloitan nyt oikeasti niistä levyistä, sitten imuroi. Olkaa voimakkaita!
lauantai 17. toukokuuta 2008
Telveisiä
Joopa. Kävin pelaamassa parasta tätiä. Aamuinen migreeni talttui sitten vasta kun olin lähdössä pois tenavan synttäreiltä. Että "telveisiä" vaan. No oli mukavaa, perhoskakkua ja kaikkea. Harmi vaan kun ukko on siellä jossain, eikä päässyt mukaan, ois ollu *juhlaa* ja samalla juhlien varma vetonaula. Ihan vaan kun on. Että näin.
Ja sitten sukulaistoiviokotipaikkawhatever -retkellä ajeltiin BigM:n ja BigP:n kanssa pitkin pitäjiä. Olipa sekin. Melkein meni hermo, mutta ei sitten kuitenkaan. Ehkä.
Vamma vaivaa, jäi sitten säilykkeet syömättä siihen saakka tässä taloudessa, kunnes toinen palaa takas. Ei tällä kädellä saa mitään purkkeja auki. Unohdin sitten vammani ja pinnistelin kädellä ja arvata saattaa, että räpylä kipeytyi. Jee. Syön uhallani vasta kun sunnuntaina kotiovi käy. Ha!
Illalla ois peli. Pitäis henkisesti valmistautua. Ja mennä ehkä InM:n luo kisastudioon. Arvata saattaa kuka siellä huutaa koviten. Emäntä joka ei ymmärrä kiekosta mtn. Seuraavaksi TT. Eli valmistautumista vaaditaan, että kestää molemmat samaan aikaan samassa tilassa.
Vaikka en olekaan nyt pariin kuukauteen sattuneista syistä paljoa työasioita miettinyt vapaa-ajallani, niin se perjantainen törkeys by kollega jotenkin painaa mieltä. Jotenkin uskomatonta on, että miten röyhkeitä ihmiset loppujen lopuksi ovat!?! Siis ovat!! Tai sitten mie vaan ajattelen kaikista jotenki kivoja. Vaikka omaan pussiinhan sitä kai lapioidaan noin niinkuin kun ihan oikeasti ajatellaan.
(pakko oli taas ottaa käpälästä pois tuo tuki..käsi väsyy)
Sitä oon miettiny, että mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan oli *vasta* ja oli ihan sekaisin, nyt on vaan sekaisin. Eli kohta on kesä ja sitten loma ja kaikkee. Sitä ennen pitää saada aikaiseksi vaikka mitä. Toiveissa olisi, että loma olisi ensimmäistä kertaa oikeasti loma! Mie haluisin! Ja ois kiva nähdä kavereita ja kaikkee, eri asia sitten taas on että onko rahaa. Ehkä nyt johonkin sentään. No onhan muutamat festarit luvassa. Sentään. No onneksi on luonnostaan rock.
Mutta joo, mie yritän nyt jotenki jotain unta tai joku semmonen, lepo. On vähän väsy. Sitten sitä peliä. Että hei. Ja niitä "telveisiä".
Ja sitten sukulaistoiviokotipaikkawhatever -retkellä ajeltiin BigM:n ja BigP:n kanssa pitkin pitäjiä. Olipa sekin. Melkein meni hermo, mutta ei sitten kuitenkaan. Ehkä.
Vamma vaivaa, jäi sitten säilykkeet syömättä siihen saakka tässä taloudessa, kunnes toinen palaa takas. Ei tällä kädellä saa mitään purkkeja auki. Unohdin sitten vammani ja pinnistelin kädellä ja arvata saattaa, että räpylä kipeytyi. Jee. Syön uhallani vasta kun sunnuntaina kotiovi käy. Ha!
Illalla ois peli. Pitäis henkisesti valmistautua. Ja mennä ehkä InM:n luo kisastudioon. Arvata saattaa kuka siellä huutaa koviten. Emäntä joka ei ymmärrä kiekosta mtn. Seuraavaksi TT. Eli valmistautumista vaaditaan, että kestää molemmat samaan aikaan samassa tilassa.
Vaikka en olekaan nyt pariin kuukauteen sattuneista syistä paljoa työasioita miettinyt vapaa-ajallani, niin se perjantainen törkeys by kollega jotenkin painaa mieltä. Jotenkin uskomatonta on, että miten röyhkeitä ihmiset loppujen lopuksi ovat!?! Siis ovat!! Tai sitten mie vaan ajattelen kaikista jotenki kivoja. Vaikka omaan pussiinhan sitä kai lapioidaan noin niinkuin kun ihan oikeasti ajatellaan.
(pakko oli taas ottaa käpälästä pois tuo tuki..käsi väsyy)
Sitä oon miettiny, että mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan oli *vasta* ja oli ihan sekaisin, nyt on vaan sekaisin. Eli kohta on kesä ja sitten loma ja kaikkee. Sitä ennen pitää saada aikaiseksi vaikka mitä. Toiveissa olisi, että loma olisi ensimmäistä kertaa oikeasti loma! Mie haluisin! Ja ois kiva nähdä kavereita ja kaikkee, eri asia sitten taas on että onko rahaa. Ehkä nyt johonkin sentään. No onhan muutamat festarit luvassa. Sentään. No onneksi on luonnostaan rock.
Mutta joo, mie yritän nyt jotenki jotain unta tai joku semmonen, lepo. On vähän väsy. Sitten sitä peliä. Että hei. Ja niitä "telveisiä".
perjantai 16. toukokuuta 2008
Kisastudiosta päivää
Joo, poistin vanhat pois ku alkoi ärsyttämään. Kuka vanhoja jaksais muutenkaan, en minä ainakaan.
Mut miksi toi Selänne yrittää kikkailla yksinään? Ku ei se näköjään osaa..? Minä vaan kysyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)