Joopa. Aamulla oli mukava ukkosmyräkkä, joten en sitten voinut lähteä normaaliin aikaan itseäni sateeseen ja salamointiin tapattamaan. Eli vetkuttelin kotona, kunnes pahin myräkkä oli ohi. Join siis lisää kahvia ja luin lehteä. Ja siivosin eilisillasta "kuivumaan" jääneet kengät eteisestä kesäteloille ja imuroin vielä uudelleen eteisen. Kyllä olen tehokas!
Kaiken muun sain eilen tehtyä paitsi en siivonnut parveketta. Ja koska tänään sataa, eikä ole parvekelasitusta, niin en näköjään siivoa tänäänkään. Ehkä voisin pelastaa ne euron orvokit, jotka bongasin perhemarketista (6 kpl/ 1€). Eli tyrkätä ne multiin idag. Tosin ehkä pitäisi käydä ostamassa vähän lisää multaa mutta silti. Tehokasta. Minä olen.
Vaatekaaos on edelleen kaaos, en jaksanut puolen yön aikaan enää ruveta vääntämään. Eli se odottaa, kunhan pääsen töistä. Minä vaan kysyn, että mihin se jätesäkillinen kamaa työnnetään..? Varasto on ääriään myöten täynnä, sinne ei toudellakaan mahdu. Ehkä seuraavaksi sitten käyn sen varaston kimppuun..? Selkeästi puran tähän siivoukseen kaikkia turhaumiani.
Tämän päivän merkityksellisiä tapahtumia töissä tulevat olemaan: yhden raportin kommentointi, kopiointi ja ehkä loppupäivän luen. Ketään en ole täällä töissä vielä nähnyt, joten osa on joko lomilla tai sitten maa on niellyt porukan ja minä olen jossain omassa aika-avaruusjatkumossani. Sepä olisikin vinkeää.
Katsoin muuten eilen tosi paskan Star Trek -elokuvan, mutta en muista, että mikä niistä se oli. Olen siis selkeästi enemmän sarja-ihminen. Hyvä idea pilattu paskalla filmatisoinnilla. No jos sataa ja on tälläinen typerä keli, niin illalla voisi jatkaa elokuvien parissa. Paikallinen perhemarket myi 3 kpl/ 10 € elokuvia, joten pitihän sitä sortua hyllyn täytteisiin. Justiinsa nyt en muista, että mitä ostin, Kundunin ainakin (hyvä elokuva, vaatii vain oikean mielentilan). Almodovarin Volver muutti myös kotiin. Aivan loistava leffa. Kun kävin aikoinaan katsomassa sen elokuvateatterissa, niin seurakin oli loistavaa - ystäväni N:n kanssa käytiin vielä syömässä elokuvanautinnon jälkeen. Hyvä ilta.
Jännä miten joihinkin elokuviin ja musiikkeihin liittyy isoja tunnetiloja, tai siis mikä jännä se nyt on. Kai elokuva, musiikki, taide ylipäätään koskettaa ihmisessä jotain sellaista, mille ei kai normaalisti ole oikein kanavaa, ulostuloa tai sisäänmenoa. Tai siis tarkoitan, että kun arki on niin täynnä kaikkea, niin jotenkin ajattelun tueksi tai olemisen tueksi on hyvä, että on olemassa esimerkiksi musiikki. Kaikkia kun ei ole lahjottu kauniilla äänellä tai soittotaidolla, toisten pannymyssystä voi hyvinkin tulla se tuluskukkaro.. you got the point. Itselleni erityisesti musiikki on tärkeää, siis kaikin tavoin, se voimistaa tai vaimentaa tunteita - milloin mitenkin, tarvittaessa. Kun siis olen tälläinen - tunneihminen, jos nyt halutaan sitä sanaa käyttää. Menipä analyyttiseksi. Kylläpä täällä sister.maryn taidecornerissa nyt pohditaankin kaikkea (siis kaikkea muuta kuin töitä).
Piti eilen linkittää, mutta piti puuhailla. Tässä siis Staind. Kaikessa on tarina, niin tässäkin. Staindin Break the Cycle -albumi julkaistiin syksyllä 2001. Muistaakseni joskus puolen kuun jälkeen. Tilannehan oli siis sellainen, että erinäisten sattumusten kautta olin juuri eroamassa silloisesta miehestä. Ja tilanne oli niin paska ja ikävä, kuin vain voi ihmisten välillä olla. Sitten, kun asia oli jotenkin järjestyksessä ja olin jo muuttanut pois, niin putosin täysin polvilleni, kun kuulin Staindin Outside -biisin. Vieläkin tulee voimakkaana se voimattomuuden ja pettymyksen tunne pintaan. Tosin vuosien myötä koko levyä osaan jo kuunnella muussakin mielentilassa, mutta ihan ensimmäisenä tulee mieleen syksy 2001, ei voi mitään. Tässä teille kuitenkin Staind (ja enkä siis oo nyt synkkä, pois se minusta, kaikki on hyvin).
edit: siis _elokuussa_ 2001 julkaistiin Break the Cycle, kun kirjoittaa ajattelee ja kirjoittaa nopeasti, niin tulee outouksia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti