Oon hermot ja en oo

Tänään oon vähän hermot. Siis kyllähän minä tiedän, että miesten kanssa on kaikkea. Erityisesti, jos toinen on nyt tuossa työssä (lue= aina työssä). Vapaapäiväkään ei yllättäen ole vapaapäivä. Saati sitten "melkein" vapaapäivä. Siis luulisi, että voisi jo oppia olemaan suunnittelematta mitään, kun se suunniteltu ei kuitenkaan toteudu. Ja vaikka toteutuisi, niin sitten jotenkin muuttuneena versiona. Ei mitään isoa kriisiä, mutta kuitenkin vähän nyppii. No ehkä syksyllä on sitten aikaa. Siihen syksyyn on vaan niin pitkä aika. Eli aika ja aika. Se on tässä vaan ehkä tylsintä, että jos pääsee käymään niin ettei enää odotakaan, että mitään kivaa tapahtuisi tai että olisi yllättäen sitä aikaa. Että ei enää usko, että voisi ylipäätään olla mahdollisuutta tehdä jotain. Että turtuu vaan, ja olla möllöttää, ei osaa olla jos sitä aikaa olemiseen ja tekemiseen olisi. No. Työn luonne on ollut tiedossa koko ajan ja nyt on on normaalia enemmän töitä, mutta silti. Hetkittäin ärsyttää. Välillä isostikin. Aikaa tänne ja heti! Kiitos.

Viihdytän siis itseäni jatkamalla siivousta. Nyt on vaiheessa eteinen. Talvikengät huollettuna ja -takit pestynä. Se olisi tavoite. Tosin sitä pesujuttua ei tänään ennätä kokonaan valmiiksi, mutta jos sais noi kengät. Ja ehkä siivottua parvekkeen loppuun.

Weezer onneksi karkoitti hermostumisen melkein kokonaan, on se vaan niin hyvä. Mutta jostain syystä ko. orkesteria tulee vaan kuunneltua suhteellisen harvoin. Musiikin "löytymisen" (se nyt mihinkään ole hävinnyt, siellähän ne levyt makaavat hyllyssä) kunniaksi rippaan soittimeenkin kyseistä bändiä. (Siis löytymisen itse asiassa aiheutti, kun sattumalta näin Island In The Sun -musiikkivideon). On mitä kuunnella, kun ajattelin reippailla johonkin perhemarkettiin ostamaan kenkälankkia ja muita outouksia. Ja kun kerran pääsin vauhtiin, niin pistän vielä Prime sth:ia myös. Eipä ole tullutkaan kuunneltua sitäkään pitkään aikaan. Syystä että en tiedä. Vaikka silloin, kun Underneath The Surface ilmestyi, niin levy soi aina ja olin jokseenkin ihastunut I'm Stupid (Don't Worry 'Bout Me) -musiikkivideoon. Aivan loistavaa. Linkitän joskus, kunhan ennätän. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Staindilta uusi kiekko. Sekin on soitettu melkein puhki. Puhumattakaan Weeping Willowsista, jonka Into the light on ehkä parasta, mitä se orkesteri on saanut aikaan. Kuriositeettina kerrottakoon, että toisistamme tietämättä sekä mies että minä olemme aikoinaan soittaneet repeatilla Touch Me -biisiä. Voi herkkää ja kyynel silmäkulmasta..ääh. No, mutta tämä sister.maryn musiikkicornerista tällä erää. Lähden sinne perhemarkettiin rynnimään ja hakemaan juttuja, samalla lisää liikuntaa, että ei ois enää niin paljoa hermot.

****

Vittu, äsken hyytyi selain. Onneksi tää fiksu vekotin tallentaa automaattisesti, kun mitään innostuksissani ja hermoissani älynnyt tallentaa. Hej. Ja kuunnelkaa kansa Prime sth:ia! Erityisesti Believe -kappaletta! Ha, nyt meen.