Parhainta lauantaita

Tällaiset lauantait ovat mukavia. Aamulla salille ja siellä riehumista. Kotona kahvia ja lehden lukemista pitkän kaavan mukaan (n. 3 h). Sitten asioille kaupungille (siis ostamaan ruokaa lähinnä) ja loppuilta ähmötystä. Kivaa mutta mukavaa. Ei pakkoa mihinkään. Tosin ehkä se ruoka olisi jonkin sortin pakko, jos mieli huomennakin syödä, mutta muuten toiminnot ovat vapaavalintaisia. Eipä silti, että huomennakaan mitään pakkotekemisiä olisi. Laatuaikaa toivottavasti, mutta se nyt ei ole pakko, vaan etuoikeus.

Siivousprojekti (kaapit) edistyy. Eli 1/3 yhden kaapin kamoista on jo ulkona. Mitähän niille vielä tekisi..ööhh. Osa lähtee ehkä kierrätykseen, mutta johonkin nuo jäljelle jäävät olisi järkevästi mahdutettava. Sitä mietin, että olisiko sellainen korisäilytyssysteemi kätevämpi, kuin pelkät hyllyt..? Ainakin sen korin voisi vetää ulos ja näkisi heti, mitä siellä on. Nyt aamulla nimittäin löytyi runsaasti mm. paitoja, joiden olemassa olon olin autuaasti unohtanut. Jotain olisi keksittävä.

Sitä kuningasajatusta odotellessa taidan kuivata hiukset, levittää pyykit ja käydä kylillä.

Mukavaa lauantaita!

edit: 21:35

Tuota. Otin uuden siivousnousun isolla kupilla kahvia, nyt juon kaljaa. En tiennyt omistavani: maksamakkaran väristä t-paitaa (samanvärisiä mummosloggeja EI kyllä ole), turkoosia pitkähihaista trikoopaitaa (vittu oon muodissa!!!!), vaaleanpunaista (!) x 2 neuletta, goottipaitakin on näköjään säilynyt (siis silloinhan koko sanaa ei oltu edes keksitty, mutta olin silti) ja monta muuta outoutta löytyy myös... Olen jokseenkin järkyttynyt. Kuka nuo vaatteet on ostanut, ja kuka niitä on pitänyt?!?

Ja joo. Pakko kuunnella orkesteria. Iski ihan käsittämätön ikävä (saa nauraa joo, oon lälly), vaikka ukko roudaakin tällä hetkellä peräti vain jonkin sadan km (!) päässä, tai jotain, ja on joskus aamulla at home. Oon hommassa mukana ja kuuntelen orkesterin uusinta levyä (ihan ku nyt tämä jotenki vois toisen turnausväsymystä poistaa..?). Tää on pimeetä, nyt näin mennään. Jatkan hommia. Ottaiskohan toisen kaljan...?

Turbokusiainen ja sitä rataa

Paperi on viety onnistuneesti postiin, jopa hieman aikaisemmin, kuin mitä ajattelin. Ha! Olen niin hyvä. Tai ainakin omassa lajissani.

Piti käydä ostamassa tähänkin tölliin uusin Kumikameli. Kokoelmalle on kyllä saatu mahdutettua hyviä biisejä. Olenpa sitten tässä illan luukuttanut ensin naapureiden iloksi, mutta enemmän omaksi iloksi koko levyä. Ihan kuin jotain omaa soittolistaa kuuntelisi, levy on niin loistava, ei paskoja valintoja - hyvä kamelit!

Muuten tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Tai siis aamu oli hyvinkin vauhdikas. Klo 8.15 soittaa G., kukkaro sadan kilometrin päässä ja auto pitäisi katsastaa ja valmistujaislahjaa hankkia ja kaikkea. Mitäpä siinä muuta kuin tossut jalkaan, nostamaan rahaa ja ryntäilemään ruuhkaan (mikä ruuhka - tällä kylällä? häh?). Sitten siinä muina naisina korjasin vielä virtalukko-ongelmankin. Kyllä minusta on moneksi! Nainen!

Päivään on mahtunut yksi melkein hermostuminenkin. Kiireinen setämies unohti sitten kertoa, että on perillä. Melkein hermostuin, piti laittaa viesti, että tää haluis tietää, kohta ois hermot. Vastaus tuli heti. Kiire, roudaa, anteeks, unohtui. Ei siinä mitään. Mutta kun on vaan tämmöinen että huolestuu, jos ei _ilmoiteta_. Pitää ilmoittaa, vaikka työkseen kiertää. Tekstiviesti on kuitenkin pieni riesa. Soittaa ei tarvitse, sama vaikka meditoisi, kunhan viesti tulee perille.

Kävin oluellakin, siis päiväkaljatyyppinen ratkaisu. Ei oikein jaksanut, kun on vääntänyt koko viikon paperia, oli kylmä ja nälkä ja kaikkea. Ja jotenkin muutenkaan jaksattanut. Joihinkin ihmisiin on mennyt tämä jaksaminen melkein täysin. Ei oikein vaan vapaa-ajalla jaksa, eikä jaksata. Eikä kai tarvitsekaan. Mutta Viirua oli kiva nähdä, ei silti.

Tässä talossa ois taas uudet naapurit. Toivottavasti olisivat hiljaista sorttia, tai jotenkin normaalia. Ainakin äsken tuntui olevan jotkut parvekebileet. Jee. No tähän mennessä siinä on ollut kahdet kivat naapurit, olisi vastakin. Toivoa sopii.

Naapureista tuli taas mieleen. Pitkästä aikaa katselin Etuovesta asuntoja. Jos kykenisi tätä maksamaan _vajaan_ (niin se aika kuluu) vuoden, niin olisi ehkä jotain saumaakin muuttaa. Tosin kriteerit ovat 1) ei nurmikkoa, 2) ei lumitöitä. Siis nuo eivät ole minun kriteereitäni. Minä haluan nurmikon, lumityöt saa hoitaa joku firma. Sitten pitää olla huoneita ja ovia. Huoneita siksi, että sinne voi mennä ja ovia siksi, että ne saa kiinni. Ja sauna.

Voi kyynel. Huomenna olisi ehkä pakko tehdä suursiivous vaatekaappeihin. Ei voi enää venyttää siivousta, kaapin ovet eivät oikein mene enää kiinni, eikä saksipotkukaan auta sulkemisavuksi. Eli pakko on niille vaatteille ja muille tehdä jotain. Jei.

Kohta uuvahdan unille. Sitä ennen taidan kuunnella vähän musiikkia.. "Väy-väy".

Myös

Joo, tuli palaute siitä kirjoituksesta. Rakastan näköjään "myös" -sanaa. Myös. Myösmyösmyös. No niin.

Nyt pikaisesti pitäisi runnoa nuo korjaukset ja keksiä runot verkkolomakkeeseen. Ja unohdin pyytää asiantuntevalta taholta vielä virallisen lausunnon. Ja jostain pitäisi etsiä tutkintotodistus?! Mitenkä.. Muuton jälkeenhän se voi olla vaikka missä. Voi kyynel.

Mutta siis palaute oli nyt jotenkin positiivisesti yllättävä. Että en ihan paska kai olekaan. Jee!!

Ilma olisi kiva ja tekisi mieli ulos, mutta en uskalla edes ajatella moista. Keikkahenkilö lähtee keikkahenkilöksi huomenna, joten olisi suotaava ellei jopa vaadittavaa laatuaikailla tai jotenkin. Tiedä sitten, että onnistuuko, kun on näköjään sinne syyskuulle saakka ainakin molemmilla koko ajan kalenteri täynnä ja kiire.

Ja sitten. Olin noin nanosekunnin eilen illalla vähän pahoillani "kun menee niin hyvin". Mutta sitten päätin, että jos muut sotkevat asiansa, niin sehän ei oo minun ongelma. Auttaa voi jos osaa, mutta mitään syyllisyyttä tai osallisuutta en rupea ottamaan. Riittävästi sitä paskaa on tullut aikoinaan lapioitua, joten katson olevani oikeutettu joskus tällaiseen olotilaan. Voisihan sitä aina olla mukavampi, kauniimpi, hoikempi, rikkaampi ja kaikkea, mutta just on hyvä näin. Enkä rupea kaivamaan tikulla paskaa sellaisesta paikasta, jossa sitä ei ole. Aika ois tietty hyvä juttu, jos sitä olisi, mutta kun ei ole, niin ei asia märisemällä parane. Nyt jatkan, että pääsen joskus sinne kotiin. Myös.

Turvaa selusta!

Eilen olin ihan kuollut. Mitäs ensin kirjoitin yöt ja valvoin ja kaikkee. "Keski-eurooppaan suuntautuneen luokkaretkiretken" jälkeen piti ensin nukkua 1½ tuntia, että jaksoi tehdä vähän ruokaa (jota en sitten jaksanut syödä), imuroida, tiskata, käydä suihkussa ja pestä koneellinen pyykkiä. Sitten olinkin jo kypsä taas nukkumaan. Mistä tämä kaikki uni tulee, voi vaan kysyä.

En sitten jaksanut tehdä niitä hommia eilen loppuun illalla, joten tänään olisi kirittävä kiinni... Ja jossain välissä käytävä verikokeessa, koska suku osallistuu geenitutkimukseen. Vähän veikkaan, että jossain vaiheessa, kunhan analysoivat perimää, niin tulee satavarmasti joku lisääntymiskielto, että näitä geenejä ei enää jalosteta eteenpäin... Hell yeah.

Aurinko paistaa, mutta ei soi balalaikka eikä banjot. Muuten on ihan jees, mutta vähän on tahma olo. Ehkä sitten nukuin liikaa.

Mutta äsken oli astetta korkeammalla jakkaralla olevan kollegan kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Siis tuloksen tekemisestä ja kaikesta vastaavassa tässä organisaatiomuutosmylläkässä. Hän oli ovelana ihmisenä keksinyt ainakin yhden ratkaisun, jolla osoittaa että tulosta on tehty. Itse jäin miettimään, että sama ei onnistu itseltä, mutta että jotain samansuuntaista pitäisi ehkä koettaa. Noin niinkuin varmistaa selusta, tai "turvaa selusta, turvaa, turvaa", Mokoman sanoin. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä. No mutta, jos jatkaisi töitä. Ja turvaisi sen selustan.

No joo

Siis piti kirjoittaa jo su, mutta sitten tuli muuta eli keikkasankari kotiutui ja piti kirjoittaa ja kaikkea.

Onneksi viikonloppu meni, ei ois yhtään jaksanut enempää. Siis perjantaista saakka meni pieleen, ihan turhaan käninää ja kaikkea, ja tyhmää ja tosi aikuista - not. Ja kun ottaa huomioon, että minä olen kotona ja toinen satojen kilometrien päässä, ja kommunikaatio perustuu tekstiviesteihin, niin hyvähän siitä tulee. Not. Hitto, kun ollaan joissain asioissa niin erilaisia.

Sain viikonloppuna sentään aikaiseksi rungon siihen raharukoukseen. Ja nyt se on luettavana korkeammalla taholla. Odotan kauhulla palautetta. Ehkä toivottavasti selviän vähällä. Mikä olisi toivottavaa, koska takana on ehkä jotain viiden tunnin yöunia jos sitäkään, eikä jaksais oikein enää vääntää samaa. Kun on ollut käsikipua ja hengenahdistusta (ei minulla) ja melskaavia naapureita ja sitten kaiken kruunasi kirjoitusinnostus, joka piti sykkeen korkealla aamukahteen. Ja nyt väsyttää. Aamulla ennen kukon laulua oli vielä hammaslääkäri. Sain sitten siellä kuulla, että kauniit hampaat, mutta jonkun hammasraukan sisäpinnalla oleva tummentuma pitää "esteettisistä syistä" poistaa. Mitä?! No purukalustoani esittelenkin juuri näin, että suu on auki - siis parhainta puoltani. No mennään sitten jollekin "hammashygienistille".. Mitähän moinen ammattilainen tekee?

No, mutta. Kuitenkin näin. Väsyttää eikä ahdista, välistä tuntuu päässä oudolta, mikä johtuu väsymyksestä. Tai sitten tästä hulluudesta, mikä ajaa ukon töihin lepäämään. Heh. En oo kuulema "normaali". Kiitos Ylläri - muitakin paranormaaleja siis on olemassa, kuin minä! :)

Täällä töissä tahkoan tosi outoa materiaalia jatkokäsittelyä varten. Tosin materiaalin outoudesta saan syyttää osin myös itsenäni. Mitäs en joskus jokunen vuosi sitten tarttunut asiaan, vaan annoin olla. Tosiaan käy joskus niin, että taakseen jätetyt löytyvät edestä.

Olisi kaikkea, mutta nyt ei ennätä. Pakko veivata nämä jutut, että pääsee ajoissa pois - iltapäivällä jossan vaiheessa kun iskee hyytö ja suotavaa olisi, että hommat olisi tehty ennen sitä.

Ärsytystä ilmassa - katotaan nyt

Joo. On monia asioita joista menee hermo. Yksi isommista on yleensä miehet. Ja joku outo semmoinen universaali piirre niissä, että ne on vaan välillä ihan ääliöitä.

Esimerkki:

Minkä maailman takia miehet käyttävät sanontaa "no katotaan"...? Siis mitä katotaan? Eikö sitä voi sanoa suoraan, että "en tiedä" ja siihen tarvittava jatko, kuten esim. "en lupaa mitään" tai "ilmoitan myöhemmin, kun tiedän". Mutta että "katotaan". Vähän kuin että what ever, joo ehkä, eipä paljon kiinnosta. Menee hermo. Tai jopa kaksi, jos niitä on niin paljon jäljellä.

Että tälleen. Migreeniäkin on ollut ilmassa, ihan riittävästi. Jopa niin paljon, että olen keskustellut itseni kanssa masterkuurin aloittamisesta. Voisi olla hyväksi. Mutta hei, "katotaan", aloitanko vai en.

Päivä ei kuitenkaan ole mennyt ihan munille tai reisille tai jonnekin. Olen tehnyt askarteluissani läpimurron, joka vaatii vain puhtaaksikirjoittamista. Eli jäänee huomiseen, koska tänään ois keikka, jonne ehkä AmM:n kanssa suuntaamme. Se eräskin mies elikkäs ukko sitten kaiken kiireen ja "katsomisen" ja roudaamisen keskellä selvitti moneltako show alkaa, niin nyt voi jo orientoitua asiaan. Katotaan nyt kuitenkin, että lähdenkö vai en.

No olen minä jo leppynyt. Tosin ehkä sunnuntaina, kunhan kotiovi taas käy, niin voinen sanoa sanasen ehkä jopa kaksi. Naisena minulla on tähän oikeus. Tai no katotaan nyt...

Pitkittynyt migreeni muuten vie nälän tunteen, tai siis oikeastaan kai tuo lääkecombo. Kai sitä sentään pitäisi jotain syödä...mutta ehkä kuitenkin kat....n nyt.

Ja huomenna ois viisut. Voi Teräsbetoni. Nyt voisikin luukuttaa lampaita ja ratsastajia rauhassa, kun on yksin kotona - muuten levy on täällä pannassa. Enkä voi ymmärtää miksi. Lyriikkahan on mitä parhainta!?! Tai k...

Outouksia

Uni on kaikonnut maailmasta. Tai ainakin minulta. Edellisenä yönä ei uni tullut silmään, kun kävin ostamassa hyvää musiikkia ja sitä piti kuunnellä yhteen saakka yöllä. Josta sitten seurasi luonnollisesti se, että uni ei ollut tullut vielä kahdeltakaan. Tällä verukkeella nukkumattomuutta on sitten ollut viimeksi teininä. No. Kun oli väsynyt, ja näitä järkyttäviä onnellisuuden puuskia tulee välillä ovista ja ikkunoista, niin siinä sitten seuraavana aamuna katselin päivän sanomalehteä, ja purskahdin itkuun kun näin kuvia kiinalaisista moottoritiellä pitämässä kolmen minuutin hiljaisuushetkeä. Kun minulla on kaikki niin hyvin ja heillä ei. No haloo!!! Tätäkään ei ole tapahtunut sitten teini-iän. Ja ei, en ole raskaana. Ei voi syyttää hulluja hormoneja nyt tästä. Viime yönä en sitten taas nukkunut vanhasta syystä, kun tätä räpylää taas vihloi. Lepokipu on järkyttävä. Ja sitten se yksi työnsankari rullasi pitkin sänkyä, kun oli ensin alkuyön sätkinyt henkensä hädässä ja varmaan taas unissaan jäänyt rekan alle tai jotain... Ja minä valvon. Ja olen onnellinen. Voisiko tähän kohta jo saada jotkut lääkkeet??!! Ei oo todellista tämä enää.

Aurinko paistaa taas tänne risukasakylään, mikä on kiva, koska nyt aamulla rohkenin jättää taas uudemman kerran talvitakin naulaan ja pistää kesäpalttoon päälle. Oletan, että en jäädy iltapäivällä, kun pitää mennä asioille?!

Työtkin sujuvat kai, kunhan hylkään bloggerin ja keskityn olennaiseen. Ainakin olen vääntänyt kaikki häiriötekijät nyt minimiin, lukuunottamatta ehkä jossain vaiheessa iskevää väsymystä. Migreenin estolääkkeetkin on varmuuden vuoksi täksi päiväksi nostettu maksimiin, että jos sillä estäisi olon, joka oli eilen. No kivaa - iski kohtaus iltapäivällä, otin lääkkeen, ja tunnin päästä törmäilin seiniin. Ja koska täällä on aika paljon käytäviä, portaita ja kaikenlaisia kaiteita, joiden pitäisi estää tipahtaminen erilaisiin aukkoihin, niin törmäily saattaa käydä vaaralliseksi jossain vaiheessa. Mukavaa kun on toimivat lääkkeet.

Mutta nyt töitä.

Tärkeitä tehtäviä

Kun kerään tässä ideoita ja ajatuksia ja kaikkea muuta tärkeää, että voisin kirjoittaa ne julki, niin väliin vähän muuta toimintaa.

Käsirapossa seuraavaa:
* lepokipua yöllä
* tavarat tippuu kädestä
* hankala saada kunnollista kirjoitusasentoa
* sattuu
* eli ei mitään uutta
* paitsi että olen siirtynyt erinäisiin pikanäppäin -yhdistelmiin välttääkseni hiiren käyttöä

Ja olisi kaksi viikkoa aikaa saada ne huikeat ajatukset paperille, jotta sais sitten syksyllä enemmän työrauhaa eli siis rahaa tehdä töitä. Yritetään. Eli mietintämyssy syvällä päässä.

Ai, joo. Meillä on vammaa enemmältikin. Ukko tuli kotio rampana. Ei se työ, vaan ne raskaat huvit. Pitäsköhän miettiä palveluasuntoon muuttamista jo nyt?

Ja päivän suuri idea. Kaikille tytöille (ja miksei muillekin) sopivan headsetin saa seuraavalla tavalla: osta kaupasta ihan perinteinen headset (halpismalli riittää), ja osta jostain peruukki-/pilailu-/ tms. kaupasta irtoletit. Puno letit princess Leia -mallilla ja asenna kuulokkeiden päälle. Näin olet kauniina myös webkameran ääressä, eikä haittaa vaikka olisi muuten pahatukkapäivä, huomio kiinnittyy varmasti muualle.

Näissä hetkissä ja näissä tunnelmissa.

Game is a game is a game

Joo, voitto! Ja millainen voitto! Pihlström, meidän vauva, oli niiiiiiiiiiiiiiiiin paras! Kisastudiossa talonväki mietti välillä, että tuleeko ystävämme poliisi käymään, kun meteli oli niin kova. Siinä toista kertaa kun laulettiin kansallishymniä, niin olisi hyvinkin voinut käydä näin... Ja kuulema ei mistään huomaa, että käyn laulutunneilla..?!? No, ei varmaan, kun siinä vaiheessa iltaa/yötä oli jo ääni melkein totally mennyt. No daa!

Ja nyt on olo ihan kuin ois ottanu eilen enemmänkin jotain voitonkirkastusjuomaa, vaikka en sitten ottanut. Ehkä voitto juovuttaa ja tuo mukanaan oloja..? Kuten voimakkaamman käsikivun ja migreenin jatkon. Käsikipuun tottuu ja olkoon kipeä, mutta tämä pääjuttu, en jaksa.

Aamulla koin melkein huonoa omaatuntoa, kun ukko oli laittanut viestiä yöllä klo 03.11, että päivän työt tehty. Minä se vedän unta palloon ja toinen raataa. No, ammatinvalintakysymyksiä kai..? Mie raadan sit muihin vuorokaudenaikoihin.

En ymmärrä tätä keliä. Siis nyt on kalenterin mukaan kevät (siis melkein kesä) ja tuolla ulkona sataa RÄNTÄÄ, siis juurikin näin. Puissa on lehti ja tulee räntää?! Mitä? No ehkä pitäisi olla onnellinen, että Suomessa on neljä vuodenaikaa sen sijaan että olisi kaksi, räntää vaakaan -aika ja sitten keskiverto sateinen "kesä". Tosin tämä nykyinen keli asettuu ehkä noiden kahden väliin.

Tälle päivälle oli hirmu hyvät suunnitelmat. Siis suunnittelin vaikka mitä, kun kuulin aamusta kuinka räntäsade kolkutteli ikkunapeltiin, eli siis kaivauduin entistä syvemmälle vällyihin. Nyt on sitten remontointisuunnitelma melkein valmis, pitäisi vain toteuttaa (ehkä Ylläri tartumme toimeen kesäkuussa?!) - tosin jollain on ehkä sanansa sanottavana asiaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Sitten suunnittelin päivän liikuntaa. Toteuttamista vaille valmista sekin. Ruokaakin suunnittelin tekeväni, mutta ehkä vasta illemmalla, kunhan rocksuuruus palaa kotio. Ja sitten suunnittelin niinkin väkevää tekoa, kuin musiikkiosaston elikkäs levycornerin siivousta. Vuosihan on jo vierähtänyt ja ylikin muutosta, mutta kaikki on edelleen ihan sekaisin. Ei mitään järjestystä ja Mokoman uusin on edelleen hukassa - ei löydy mistään ja kohta alkaa jo ahdistaa. Mutta jos tänään. Tosin eilen ennen peliä, kun taas makoilin (tänä viikonloppuna olen aika paljon makoillut, mikä on kiva), niin suunnittelin, että siivous ois kiva jos ottais alkoholia samalla. Mutta ehkä nyt en sentään. Turha ärsyttää muutenkin migreenistä kärsivää päätä. Mutta jos sais siivottua edes vähän, niin olisi ikään kuin saanut jotain aikaiseksikin...

Ja kesä on muuten aloitettu. Hra H:n Takaikkuna kuuluu kesään, vaikka keli ei nyt niin hikisen nihkeä olekaan juuri tällä hetkellä. Se on kyllä paras heinäkuun helteisten kelien elokuva ikinä. Siitä alkaa loma!!! Tai ainakin lomaolo. Eli lomakin on siis jo toteuttamista vaille valmis.

Mutta joo, nyt mie rupean toimimaan. Aloitan nyt oikeasti niistä levyistä, sitten imuroi. Olkaa voimakkaita!

Telveisiä

Joopa. Kävin pelaamassa parasta tätiä. Aamuinen migreeni talttui sitten vasta kun olin lähdössä pois tenavan synttäreiltä. Että "telveisiä" vaan. No oli mukavaa, perhoskakkua ja kaikkea. Harmi vaan kun ukko on siellä jossain, eikä päässyt mukaan, ois ollu *juhlaa* ja samalla juhlien varma vetonaula. Ihan vaan kun on. Että näin.

Ja sitten sukulaistoiviokotipaikkawhatever -retkellä ajeltiin BigM:n ja BigP:n kanssa pitkin pitäjiä. Olipa sekin. Melkein meni hermo, mutta ei sitten kuitenkaan. Ehkä.

Vamma vaivaa, jäi sitten säilykkeet syömättä siihen saakka tässä taloudessa, kunnes toinen palaa takas. Ei tällä kädellä saa mitään purkkeja auki. Unohdin sitten vammani ja pinnistelin kädellä ja arvata saattaa, että räpylä kipeytyi. Jee. Syön uhallani vasta kun sunnuntaina kotiovi käy. Ha!

Illalla ois peli. Pitäis henkisesti valmistautua. Ja mennä ehkä InM:n luo kisastudioon. Arvata saattaa kuka siellä huutaa koviten. Emäntä joka ei ymmärrä kiekosta mtn. Seuraavaksi TT. Eli valmistautumista vaaditaan, että kestää molemmat samaan aikaan samassa tilassa.

Vaikka en olekaan nyt pariin kuukauteen sattuneista syistä paljoa työasioita miettinyt vapaa-ajallani, niin se perjantainen törkeys by kollega jotenkin painaa mieltä. Jotenkin uskomatonta on, että miten röyhkeitä ihmiset loppujen lopuksi ovat!?! Siis ovat!! Tai sitten mie vaan ajattelen kaikista jotenki kivoja. Vaikka omaan pussiinhan sitä kai lapioidaan noin niinkuin kun ihan oikeasti ajatellaan.

(pakko oli taas ottaa käpälästä pois tuo tuki..käsi väsyy)

Sitä oon miettiny, että mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan oli *vasta* ja oli ihan sekaisin, nyt on vaan sekaisin. Eli kohta on kesä ja sitten loma ja kaikkee. Sitä ennen pitää saada aikaiseksi vaikka mitä. Toiveissa olisi, että loma olisi ensimmäistä kertaa oikeasti loma! Mie haluisin! Ja ois kiva nähdä kavereita ja kaikkee, eri asia sitten taas on että onko rahaa. Ehkä nyt johonkin sentään. No onhan muutamat festarit luvassa. Sentään. No onneksi on luonnostaan rock.

Mutta joo, mie yritän nyt jotenki jotain unta tai joku semmonen, lepo. On vähän väsy. Sitten sitä peliä. Että hei. Ja niitä "telveisiä".

Kisastudiosta päivää

Joo, poistin vanhat pois ku alkoi ärsyttämään. Kuka vanhoja jaksais muutenkaan, en minä ainakaan.

Ukko lähti tänään Roudaamon kautta keikalle etelään, ja nyt on taas ”omaa aikaa” eli viikonloppu. Töissä oli taas niin poikittain kaikki, ihmiset ja työt ja kaikki, joten päädyimme InM:n kanssa juomaan terapiaskumpat. Toimi. Ei v****a enää niin paljoa. Paitsi, että ei se skumppa nyt niitä ongelmia muuttanut tai poistanut sinällään, mutta lievensi oloa.

Ja nyt sitten on kisastudio pystyssä, Suomi voittoon – hope so. Jee. P***u karvaa ja muut kans! Pihlström on vaan niin ihana! Paras leijona(pentu) ikinä.

Ainoa mikä just nyt tympii (kun ei nyt viikonloppuna huomioida työtympimisiä), niin on tää käsi. Onhan tämä katu- ja rockuskottava, kun on tämmöinen musta rannetuki, mutta tämä alkaa jo kyllästyttää. Ilman tätä käsi rasittuu, ja sitten jos tuki on kädessä, niin tämä vekotin on tiellä ja hiertää ja hankaa ja kaikkea. No viikko vielä. Yritän olla riehumatta, jos tämä paranisi. (toi vekotin oli pakko nyt ottaa pois, hiertää)

Mut miksi toi Selänne yrittää kikkailla yksinään? Ku ei se näköjään osaa..? Minä vaan kysyn.