Eilen olin ihan kuollut. Mitäs ensin kirjoitin yöt ja valvoin ja kaikkee. "Keski-eurooppaan suuntautuneen luokkaretkiretken" jälkeen piti ensin nukkua 1½ tuntia, että jaksoi tehdä vähän ruokaa (jota en sitten jaksanut syödä), imuroida, tiskata, käydä suihkussa ja pestä koneellinen pyykkiä. Sitten olinkin jo kypsä taas nukkumaan. Mistä tämä kaikki uni tulee, voi vaan kysyä.
En sitten jaksanut tehdä niitä hommia eilen loppuun illalla, joten tänään olisi kirittävä kiinni... Ja jossain välissä käytävä verikokeessa, koska suku osallistuu geenitutkimukseen. Vähän veikkaan, että jossain vaiheessa, kunhan analysoivat perimää, niin tulee satavarmasti joku lisääntymiskielto, että näitä geenejä ei enää jalosteta eteenpäin... Hell yeah.
Aurinko paistaa, mutta ei soi balalaikka eikä banjot. Muuten on ihan jees, mutta vähän on tahma olo. Ehkä sitten nukuin liikaa.
Mutta äsken oli astetta korkeammalla jakkaralla olevan kollegan kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Siis tuloksen tekemisestä ja kaikesta vastaavassa tässä organisaatiomuutosmylläkässä. Hän oli ovelana ihmisenä keksinyt ainakin yhden ratkaisun, jolla osoittaa että tulosta on tehty. Itse jäin miettimään, että sama ei onnistu itseltä, mutta että jotain samansuuntaista pitäisi ehkä koettaa. Noin niinkuin varmistaa selusta, tai "turvaa selusta, turvaa, turvaa", Mokoman sanoin. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä. No mutta, jos jatkaisi töitä. Ja turvaisi sen selustan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti