Turbokusiainen ja sitä rataa

Paperi on viety onnistuneesti postiin, jopa hieman aikaisemmin, kuin mitä ajattelin. Ha! Olen niin hyvä. Tai ainakin omassa lajissani.

Piti käydä ostamassa tähänkin tölliin uusin Kumikameli. Kokoelmalle on kyllä saatu mahdutettua hyviä biisejä. Olenpa sitten tässä illan luukuttanut ensin naapureiden iloksi, mutta enemmän omaksi iloksi koko levyä. Ihan kuin jotain omaa soittolistaa kuuntelisi, levy on niin loistava, ei paskoja valintoja - hyvä kamelit!

Muuten tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Tai siis aamu oli hyvinkin vauhdikas. Klo 8.15 soittaa G., kukkaro sadan kilometrin päässä ja auto pitäisi katsastaa ja valmistujaislahjaa hankkia ja kaikkea. Mitäpä siinä muuta kuin tossut jalkaan, nostamaan rahaa ja ryntäilemään ruuhkaan (mikä ruuhka - tällä kylällä? häh?). Sitten siinä muina naisina korjasin vielä virtalukko-ongelmankin. Kyllä minusta on moneksi! Nainen!

Päivään on mahtunut yksi melkein hermostuminenkin. Kiireinen setämies unohti sitten kertoa, että on perillä. Melkein hermostuin, piti laittaa viesti, että tää haluis tietää, kohta ois hermot. Vastaus tuli heti. Kiire, roudaa, anteeks, unohtui. Ei siinä mitään. Mutta kun on vaan tämmöinen että huolestuu, jos ei _ilmoiteta_. Pitää ilmoittaa, vaikka työkseen kiertää. Tekstiviesti on kuitenkin pieni riesa. Soittaa ei tarvitse, sama vaikka meditoisi, kunhan viesti tulee perille.

Kävin oluellakin, siis päiväkaljatyyppinen ratkaisu. Ei oikein jaksanut, kun on vääntänyt koko viikon paperia, oli kylmä ja nälkä ja kaikkea. Ja jotenkin muutenkaan jaksattanut. Joihinkin ihmisiin on mennyt tämä jaksaminen melkein täysin. Ei oikein vaan vapaa-ajalla jaksa, eikä jaksata. Eikä kai tarvitsekaan. Mutta Viirua oli kiva nähdä, ei silti.

Tässä talossa ois taas uudet naapurit. Toivottavasti olisivat hiljaista sorttia, tai jotenkin normaalia. Ainakin äsken tuntui olevan jotkut parvekebileet. Jee. No tähän mennessä siinä on ollut kahdet kivat naapurit, olisi vastakin. Toivoa sopii.

Naapureista tuli taas mieleen. Pitkästä aikaa katselin Etuovesta asuntoja. Jos kykenisi tätä maksamaan _vajaan_ (niin se aika kuluu) vuoden, niin olisi ehkä jotain saumaakin muuttaa. Tosin kriteerit ovat 1) ei nurmikkoa, 2) ei lumitöitä. Siis nuo eivät ole minun kriteereitäni. Minä haluan nurmikon, lumityöt saa hoitaa joku firma. Sitten pitää olla huoneita ja ovia. Huoneita siksi, että sinne voi mennä ja ovia siksi, että ne saa kiinni. Ja sauna.

Voi kyynel. Huomenna olisi ehkä pakko tehdä suursiivous vaatekaappeihin. Ei voi enää venyttää siivousta, kaapin ovet eivät oikein mene enää kiinni, eikä saksipotkukaan auta sulkemisavuksi. Eli pakko on niille vaatteille ja muille tehdä jotain. Jei.

Kohta uuvahdan unille. Sitä ennen taidan kuunnella vähän musiikkia.. "Väy-väy".