Jee! Enää 14 työaamua - sitten loma! Niin odotan tätä merkkitapahtumaa, että ei ole tosikaan. Siis lomaa. Olisin jo nyt ihan kypsä siihen lomalle. Tosin onneksi täältä on jo porukka karannut aika isosti sinne lomille, joten täällä jäljellä olevillakin on vähän jo lomafiilis.
Töissä on ollut kaikenlaista sählää, työhuonemuutto on jo kertaalleen epäonnistunut - on pitänyt myrkyttää tulevaa lukaalia ja kaikkea tässä välillä, ja nyt sitten odotellaan, että milloinka vääntäydyn kamoineni uuteen työhuoneeseen. Tai että milloin sinne voi mennä, ettei itsekin myrkyttyisi! Jotenkin toivon, etten olisi pitkään siinä tulevassa huoneessa, vaan voisin jäädä tekemään juttuja, jotka oikeasti kiinnostavat. Peukut pystyyn siis kansa.
Juhannus oli ja meni. Oli kivaa ja ei ollut. Olin hermot ja en ollut. Tuloksena oli kuitenkin sitten se, että eilen tuli ihan järjetön ahdistus illalla. Siis aivan kerrostalon kokoinen ahdistus. Onneksi mies oli maisemissa, niin olo vähän helpottui. Vaikka en tosiaan ollut mitään maailman parasta seuraa, mutta ei kai aina tarvitsekaan.
Yöllä alkoi migreeni (jota siis oli ollut jo to ja sitten pe), ja olo oli taas kurja. Luulen kyllä että onnistuin suggeroimaan itseni tuohon migreenitilaan, kun oli niin paska olo - migreeni teki olosta vielä paskemman.. No mutta kai tämä tästä.
Työkaveri lähti reippaana viemään duunihakemusta naapuriorganisaatioon. En ala, jos kaikki hyvät tyypit katoavat täältä. Tosin tämä meidän puljuhan on semmoinen, että täällä kukaan ei parin viikon päästä muista, vaikka kuinka olisi ollut loistotyyppi. Paskaa sekin. Jokainen on korvattavissa. Eli siis kannattaa vain tuijottaa siihen omaan napaan - tai johonkin. Ja pitää huolta niistä omista jutuista.
Pitäisi tehdä muutama merkityksellinen työtehtävä ja lähteä käymään asioilla. Jotenkin toivon, että tänään olisi virtaa niin paljon, että jaksaisin lähteä lenkille tai salille. Eilenhän jumppasin ruohonleikkurin kanssa pari tuntia, että eilinen oli todellista työliikuntaa. Ja jostain kätköistä pitäisi kiskaista voimat siivota viimein varasto. Makuuhuoneessa on edelleen (no totta kai, missäpä muualla) kaksi jätesäkillistä mm. talvivaatteita, jotka odottavat varastoon pääsyä. Ja varastoonhan ei mahdu mitään ellen tee tarvittavia toimenpiteitä. Mies lupasi roudata ystävällisesti kaiken kierrätykseen kelpaavan pois, kunhan minä teen sen siivoustoimenpiteen... Eli kaikki olisi nyt kiinni minusta.
Olen tässä jo jonkin aikaa (eli viikon verran ainakin) mietiskellyt (siis omassa mielessä ja onhan tästä ääneenkin puhuttu) vakavissani velkatorpan vaihtamista toiseen. Siis aikuisten oikeasti. Asia ei ole tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen, mutta ehkä ensi vuonna on. Ja eilen puhuttiin ensimmäistä kertaa vakavasti veloista ja muusta sen sellaisesta. Näyttää siltä, että ehkä kynnet ylettävätkin siihen ulkosaunaan ja muuhun sen sellaiseen. En tiedä, pitää miettiä.
Nyt ehkä häviän sinne kylille. Heipat. Olkaa reippaita!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti