tiistai 3. kesäkuuta 2008

hey, baby come 'round!

Joo. Eilen tuli katsottua kaksi maailman huonointa elokuvaa, ei niistä sen enempää, koska mitä sitä mainostamaan turhaan. Sen vaan sanon, että ruotsalaiskomediat eivät aina toimi, eivätkä kyllä suomalaisetkaan.

En tiedä, olen tässä miettinyt tätä elämänmenoa isosti. Että miten joskus voi ollakin yhdessä hetkessä ultimate -kivaa ja sitten laiva kääntyy jo toiseen suuntaan ja on armotonta vitutusta ja ärtymystä. Kai se on sitten vain näin elämässä. Jotenkin joo, jos olisi tasaisempi ihminen, niin olisi sitten kai elämäkin tasaisempaa..ylipäätään kaiken suhteen. Tai sitten pitää hankkia ne jotkut tasaavat lääkkeet. No sepä olisikin.

Ja päivän musiikki. Tämä vaikuttaa nyt pahasti siltä, että siskokulta tässä kertoo tarinoita elävästä elämästä ja puhuu musiikista ja kaikesta, mutta menköön - onhan musiikki Marylandiassa "sattuneista syistä" melko isossa osassa. The Cardigans on ollut taas "näitä bändejä". Ensin niiden tietoisuuden saattaminen tulee jotenkin jälkijunassa, mutta sitten kyseisistä orkestereista pitää kuin hullu puurosta. Ehkä oikeasti ja vakavasti kuuntelin Cardigansia vuonna 2003, kun kesän alun kunniaksi olin eräässäkin operaatiossa ja aikaa oli sen jälkeen vaikka muille jakaa ja lähiöasuminen vitutti. Kaveri oli ostanut keväällä julkaistun Long Gone Before Daylight -albumin (piraattina kuinkas muuten) ja sain sen lainaan. Taisipa tuolla levyllä olla jotain muutakin, kuin originaalilla levyllä olleet biisit - no pikkuvikoja. Muutama biisi jäi heti mieleen jo alkukuuntelusta. For What It's Worth oli pitkään ehdoton suosikki, jo pelkästään sen musiikkivideon takia, voiko enää enempää rakkautta kanimieheen mahtua?! Ja baarinkin nimi on "I love you"!! Sydän vuotaa verta vieläkin sen videon takia, saati sitten kappaleen sanat. Mutta erilaisiin mielialoihin eri tavalla sopiva on kuitenkin And Then You Kissed Me. Lyödä voi niin monella eri tavalla... Jotenkin ymmärrän (ja onhan tuota elettyä elämääkin takana) että ihmissuhteet ovat...ei löydy nyt oikeaa sanaa... monimutkaisia ehkä. Kaikki ei mene ihan yksioikoisesti. Eikä kai tarvitsekaan. Parasta kai olisi, että jokainen suhde (olipa se nyt isä-äiti-lapsi-parisuhde) kasvattaisi ymmärrystä itsestä ja siitä toisesta. Ja jos ei jostain syystä onnistu, niin osaisi luovuttaa. Menipä taas syvälliseksi.

No mutta kuitenkin. Jos joskus perustan sen baarin, niin ehkä nimeksi voisi tulla tuo "I love you"..olisipa se mukavaa, kun ihmiset sanoisivat olevansa "lovessa", "tuu tänne loveen" jne.

Rupeanpa tekemään merkityksellisiä työtehtäviä välillä. Aurinkoa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

bunnylove♥

Anonyymi kirjoitti...

Sattuma se määrää kaapin paikan. Nyt on sillä tavalla, että Cardigansin For What It's Worth -- "the dirtiest word I've ever said" -- on minullakin ollut päivän biisinä. Niin ja tietenkin I Need Some Fine Wine...

sister.mary kirjoitti...

ylläri - bunnylove, best love! :)"I love you!!!"

miguel - kyllä se on ehkä niin, että sattuma liikuttaa aika isoa osaa tästä maailmasta - ja kaaos -teoriakin on osoittaunut päteväksi silloin ja tällöin. mutta jos on niin, että kahdessä töllissä on tänään cardigansia ja tuota tiettyä biisiä luukutettu, niin voi vaan miettiä, että järistyksiä olemme saaneet jossain aavikolla aikaan - saati sitten omassa päässä..?! ainakin sen verran järistyksiä, että olin sulle michael tänään soittamassa, mutta se sitten jäi, kun piti tehdä niitä merkityksellisiä työtehtäviä. ois asiaakin ja kaikkea huttua.