Kiirettä toisessa polvessa

Onneksi on perjantai. En olisi jaksanut yhtään enempää...

Aamulla meni puoli tuntia torkulla vaikka aikataulu oli tosi kireä. Jee. Arvata saattaa, että tuli sitten vähän kiire. Mutta ei vaan jaksanut, olen varma, että melkein nukahdin aamulla vessanpytylle. Piti laittaa aamusta viesti ukollekin, että laita nyt hyvä mies jotain viestiä päivän aikana ja tarkista että oon hereillä, edes pöydällä tärisevä puhelin herättäisi. Laittoi, en nukahtanut. Mutta nyt on kaiken maailman hommat hoidettu ja pöytä ehkä puhdas tai ainakin melkein. Ai, mutta eihän sen tarvitse olla, koska työhuone muuttuu jälleen kerran ensi viikolla. HA!

Yritin äsken nukkua, mutta arvata saattaa, ettei oikein uni tullut, mutta sentään joku horros.

Olen tässä miettinyt, että kivahan se. Eräs kaveri yritti pinnistellä yhtä työtä loppuun, siis viime viikkoina. Koko kaveripiiri on ollut suoranaisessa hälytystilassa asian suhteen. Itsekin olen kantanut korteni kokoon ihan menestyksekkäästi, jos tätä termiä nyt voi käyttää. Ja kuten jo arvelin aiemmin, että kun dead line työllä oli tänään (16.15 mennessä), niin ansiokkaan palautuksen jälkeen ei ole kuulunut mitään - kiitos ois ollut kuitenkin kiva. No, kissa kiitoksella elää, kameli ei. Vai miten se nyt meni. Vaan saanpa nyt olla sitten rauhassa. Seuraavan kerran, kun joku on hell desk ynnä muu tuen tarpeessa, niin voi olla, että en ole käytettävissä.

Mutta niinkuin näin. Jos hakisi pyörän töistä, kun sattuneista syistä sain kyydin perhemarkettiin työpäivän päätteeksi. Ja sepä olikin retki, josta joskus ehkä toiste juttua. Olin hermot aika vahvasti, kun en jaksa turhaa höyryämistä.

Se toisen sukupuolen (kirjoitin ensin "-polven"...hahah) edustaja on taas jossain. Kuka näistä festareista ja kissanristiäisistä jaksaa enää pitää lukua. Kunhan muistaa tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomenna ilmoittaa, että on perillä, missä se sitten olikaan. Joku kerran kysyi, että eikö minua kiinnosta, että milloin ja missä ja sitä rataa. Tottakai kiinnostaa, mutta en minä muista, että milloin ja missä ja sitä rataa. Sen muistan, että töissä on. Koko ajan.

Nyt menen. Heipat!