Tämä toistuu joka tiistai.
Lenkille, jos ei sada vanhoja mummoja. Ja koska on tälläkin nurkalla joku kesän tapainen, niin päällä ei enää ole turkishaalari, vaan huppari, väriltään oranssi (erilaisin hihamerkein koristeltuna tietenkin).
Ravaan puskassa, vauhti ei ole kova, koska nää polvet. Ja _aina_ joka ikinen kerta, jostain hyökkää joku koiraeläin ja riemusta puhkuen hyökkää kimppuun. Siinä on sitten aina pakkosilityksen paikka, ohi ei pääse rapsuttamatta.
Nyt mietin syytä, onko se se herkun näköinen huppari, vai olenko minä jotenkin tiistaisin erityisen maukas koirien mielestä? Ja päteekö tämä muihinkin nisäkkäisiin? Kokeilenko töissä? Baarissa? Vielä parempaa, kotona?
t. nimim. mäyräkoira juoksi syliin ja siitä se koirankarvainen elämä tälläkin viikolla taas lähti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti