Sekalaista huttua

Yksikössä on siis annettu tulosvaroitus, siis ei koko puljussa, vaan meillä. Huomenna on sitten aiheeseen liittyvien toimenpiteiden vuoro. Eli katsellaan nyt, että jatkuuko kesäloma elokuussakin...vittu tämä on kivaa, kun niska limassa painetaan töitä ja rahat käärii kukkaroon joku muu kuin itse. No, yritän vältellä hanskojen heittämistä tiskiin tai jotain.

Tänään kun ponkaisin töihin, niin eräs kollega kysyi (kurvasin siis poikkeuksellisesti kahvion kautta), että mitä minä olen tehnyt, kun minua ei ole näkynyt. No töitä? Eli joillain se työn tekeminen on outoa. Tervetuloa siis meille duuniin. Ai mutta täältähän kohta potkitaan porukkaa pois...

No joo. Jatkan myöhemmin, kun pitääkin tehdä yksi juttu valmiiksi ennen sitä hammashässäkkää...

****

Back.

Joo, olipa kokemus. Tökittiin ja pisteltiin ja rapsuteltiin. Vähän semmoinen remonttimeininki.

Eilen ei taas siis uni oikein tullut, tai jotenkin säpsähtelin hereille vähän kaikkeen. 01.30 heräsi alakerran naapuri ja meni suihkuun ja keitti kahvia ja tiskasi ja etsi vaatteita ja paukutteli kaappien ovia. (kyllä, meillä kuuluu kaikki). Noin klo 04.00 tipahti lehti postiluukusta. Klo 06. ja risat heräsi yläkerran naapuri ja piti jonkun oudon aamurapinan (siis mitä siellä pidetään joka aamu). Ja minä heräämään kaikkiin ja vähän muuhunkin. Seitsemän aikaan ihmistä _väsytti_, mutta ei auttanut, pakko oli nousta.

Eilen ajattelin, että kun oli aurinkoista ja lämmintä ja kaikkea, että aloitan kesän. Perinteisesti olen kesäisin lukenut läjän vanhoja suosikeitani eli lastenkirjoja. Viime kesä meni Lotta -kirjojen parissa ja vähän muidenkin, nyt aloitin Hadrianuksella (Ylläri - taas mennään!!!). Syy, miksi voin ottaa kirjan kuin kirjan hyllystä ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa on luonnollinen, kirjoja on valtavat määrät taloudessa ja ne koko ajan lisääntyvät. Siis kaikenlaista höttöä ja huttua ja lisänä tietenkin ihan aiheeseen ja työhön liittyvät teokset. No anyway. Lukaisin siinä yösydännä Sue Townsendin "Mikä tsäkä Hadrianus"-kirjaa. Ja nauroin taas kippurassa. Juttuhan on niin, että olen ostanut kirjoja paljon kirjastojen poistomyynneistä, kirpputoreilta ym. Tämä nimenomainen kirja on poistomyyntikirja ja mitä ilmeisimmin ollut kovin suosittu sellainen - hivenen kulahtanut ja taisipa silloin ostaessa olla jotkut vanhat näkkärimurutkin sivujen välissä. Parasta näissä Hadrianus -kirjoissa ovat kuitenkin alleviivaukset. Kirjasta on nimittäin alleviivattu _kaikki_ vähänkin seksiin, teinipussailuun ja muuhun aiheeseen liittyvä. Siis aivan kaikki. Ja kirjassa on aihetta suhteellisen paljonkin, koska päähenkilö H. mittailee vehjettään ja omaa kehittymistään ja raportoi siitä päiväkirjoihin... Monet naurunkyyneleet vierähtävät kyseisten teosten parissa, suosittelen lämpimästi. Ohessa lainaus:

Tiistai, syyskuun 8.

Ällöttävä koulu alkaa torstaina. Kokeilin koulu-univormuani, mutta olen kasvanut niin pahasti ulos siitä että isän on pakko ostaa huomenna uusi.
Isä loikkii seinille, mutta minä sille voin, että ruumiini elää kasvukautta. Olen nyt vain viisi senttiä lyhyempi kuin Pandora. Vehje yhä entisellään, kaksitoista senttiä. tekstin perään on kirjoitettu: "Vain!!" ja "voi, voi"

Että näillä mennään!

No, mutta. Heräsin itse asiassa maanantaina siihen, että nythän on kohta kesä. Tai siis että käytännössä nyt kai jo on kesä. Mies säikytti. Kysyi maanantaina, että minä meinaan tehdä juhannuksena. Noin nanosekunnin verran ajattelin, että nytkö on kaikki maailman juhannusfestarit peruttu, mutta sitten järki voitti ja ajattelin, että ei kuitenkaan. Totesin yks'kantaan, että en tiedä, että onko silloin edes hengissä. "Täh" oli vastaus. No, siis että en tiedä. En ole jaksanut suunnitella tuota amatöörijuhlaa keskellä kesää. Ja sehän on selvä, että kaikki kynnelle kykenevät artistit ja tukijoukkonsa ovat tuolloin töissä. Eli varmaan sitten viihdytän itseäni jollain tiedä sitten millä, tai menen maalle, kaupunkijuhannus on vaan jotenkin en tiedä edes mitä..

Päivän nillitys. Minen ymmärrä pankkeja. Tuli eräänkin monikansallisen pankkiyhtymän asiakaslehti kotio (nyt tulee sitä asiakaslehteä ovista ja ikkunoista, kun on velkaa vaikka muille jakaa). No paremman lukemisen puutteessa ja tylsyyden ehkäisemiseksi luin lehden. Ei olisi kannattanut. Iski ärsyyntymä. Otsikko "opintolaina on edullista lainaa" herätti ensin mielenkiinnon ja sitten melkein nousi pulssi. No blääh, hae vaivattomasti verkkopankin kautta. No tottakai, tietysti helppoahan sen rahan hakemisen pitää olla. Ei siinä mitään. Mutta että sitten kustaan opiskelijaparkaa pahasti silmään - "korkoa maksetaan opintotukiaikana vain yksi prosentti lainapääomasta. Loppuosa korosta lisätään lainan pääomaan". Että mitenkä? Vähän veikkaan, että lapsiraukat tai teiniraukat tai ne raukat, jotka nostavat sitä lainaa eivät ehkä tajua, että siinähän maksetaan sitten itseasiassa korkoa korolle ja se pääoma voi olla loppuvaiheessa hyvinkin iso. Saahan sitä kai sitä korkoa maksaa enemmänkin, mutta silti. Kuinka moni oikeasti opiskeluaikoina edes takavuosina ajatteli, että maksanpa nyt tässä ja nyt tätä lainaa tai lyhennän jopa sitä tai jotain - kalja se oli mielessä, leffaliput sekä jonkun ihqun bändin konsertti. Vitutuksen määrä saattaapi olla korkea jos sitä opintolainaa on loppuvaiheessa suhteellisen paljon ja pitäisi muutakin velkaa ottaa (esim. siihen asuntoon). Ja eikä se nyt niin halpaa ole - korko on jotain 6 %..se asuntolainakin on halvempaa. Että ottakaa vaan lainaa, sitä on mukava maksella!

Jännä miten tämä on nyt tämmöistä märinää, olen varmaan saanut auringonpistoksen tai jotain. Ja hampaita vihloo. Olisi nälkä, mutta en uskalla vielä syödä.

Kohta voisi taas siirtyä merkityksellisten työtehtävien pariin.

Tätä ei tarvitse selitellä. Tai sitten ehkä pitäis. Hei!






nataliedee.com