Ja haitari haikeesti soi

No soisi just nyt se haitari, jos olisi se haitari. Justiinsa heti ostan yhden sellaisen, jos semmoinen vaan vastaan kävelee. Tai ei tarvitse kävelläkään. Riittää, että pysyy paikoillaan.

Eikä, kun iski järjetön onnellisuuskohtaus. Mies laittoi viestiä, että just lähdettiin seuraavalle EK:lle. Jee. Ilmoitti! Jaksan aina riemastua tästä, että ihan omatoimisesti... Ja istutin viimein kesäkukat ja amppelimansikat. Kun olin ensin säntäillyt pitkin kyliä, a) erilaisten pyttyjen perässä, mihin laittaa ne kukat ja mansikat (en tosin silloin vielä tiennyt, että mansikkaa kasvatetaan tänä kesänä tässä torpassa), b) niiden kukkien perässä (tosin niiden perässä on juostu jo pitkin viikkoa, erityisesti eilen), c) inspiraation perässä (että miten ne rehut istuttaisi, että olisi feng shui ja de javu ja kaikkea) ja d) _mullan_ perässä (voitte vaan arvata, että oliko kotona multaa, _ei_, ja että oliko sitä lähikaupassa, _not_). Kaikki osaset sain kuitenkin paikoilleen, ja partsi kukoistaa. Tosin ne amppelit (kukka -sellaiset, koska mansikat pistettiin erilaiseen kippoon) odottavat ripustamistaan. Yritin kyllä. Mutta korkeanpaikankammo, huojuvat keittiötikkaat ja toinen kerros...ei ollut tämän naisen juttu. Mies hoitakoon, kun tulee. Minä lupaan pitää tikkaita ja miestä. Ha! Niin. Siis tämä onnellisuuskohtaus johti sitten siihen, että istuin tunnin verran partsilla särpien teetä ja jägermeisteriä (siis jääkaapissa oli pullo..???).

Ja migreenirapo. Semmoiseen kahteen-kolmeen viikkoon on ollut kaksi (2) kohtausta. Molemmat iski yöllä, heräsin niihin ja otin lääkkeen, ja tuloksena vain joku pöhnä ei järjetön kohtaus. Jee! Estolääkitys toimii. Eli siis siksikin syytä onneen.

Tänään lenkkeilin noin kaksi tuntia. Eli sahasin yhtä omakotitaloaluetta ristiin ja rastiin. Siellä oli kyllä vaikka mitä herkkuja tarjolla. Siis perinteinen vanha työläiskaupunginosa. 50-luvun vähän notkallaan olevia taloja ja muutama katu pilattu ökyrakentamisella, mutta ehkä sen juuri ja juuri kestäisi. Siellä oli selkeästi vähän erilainen tunnelma, kuin tässä äärellään olevalla omakotialueella, mutta silti. Voisin kuvitella tämän torpan tavarat jossain vähän notkallaan olevassa töllissä. Ja ulkosauna!! Se oli niissä melkein kaikissa jonkun varaston päässä. Justiinsa olisi se juttu! No, ehkä joskus....

Mutta näin. Lienee aika poistua unille. Vielä 4 viikkoa merkityksellisiä työtehtäviä eli äkkiseltään laskettuna 19 työaamua. Kuka nyt tuossa meidän organisaatiossa juhannusaattona missään duunissa on...?!

Öitä.